Mitäsmitäs, muutama hetki taas hujahtanut. Ehdin tässä välissä jo käymään Suomessakin vaarin hautajaisissa. Pieni ja kaunis tilaisuus, paljon itkua mutta oli myös kiva nähdä sukulaisia vaikka syy Suomireissulle oli mitä oli. Aika hujahti taas nopeasti kun kiireestä huolimatta rötväsin myös surutta sohvalla nauraen Salkkareita, joka edelleen on kamalin tv-sarja ikinä. Kovasti olisin halunnut olla tehokas ja treffata kaikki maailman ihmiset mutta tunnit loppuivat kesken ja energia myös.
Vaikka väsymys roikkuu mukana huolimatta siitä, kuinka paljon on nukkunut, tuntuu että hiukan sai ladattu akkuja hyvässä seurassa. Itseaiheutetustikin, tämä kaupunki tuntuu joskus tukahduttavan omaa personaa joten oli vapauttavaa saada olla oma idiootti itsensä ilman tarvetta harjoittaa itsesensuuria. Taas jaksaa ja tuntuu että näkee taas asiat hiukan järkevämmässä valossa. Kiitos murut <3
Joulua odottavan aika alkaa tuntua tuskaisen pitkälle vaikka paljon pitäisi saada aikaiseksi ennen sitä ja ohjelmaakin on ihan kiitettävästi, ensimmäiset odotetut saatiin pois alta eilen. Parlamentilla oli vaatimaton puhujavieras josta jo aiemmin mainitsin, itse Dalai-lama(en ikinä muista oikeaa kirjoitusasua). Tajusin aika pian taloon sisään päästyäni että istuntosaliin mahtuminen jäisi haaveeksi. Parlamentti oli AIVAN täysi porukkaa, muitakin ilmeisesti kiinnosti puhuja.... Paikka oli tukossa hissejä myöten, sniikattiin portaat ylös mutta saliin ei ollut enää pääsyä, setä pingviinipuvussa pysäytti ovelle. Onneksi viereisessä salissa oli tilaa niin että voitiin screeniltä ja kaiuttimista seurata puhetta.
Huumoriveikko, ei voi muuta sanoa, aiheutti heti alkuun hämmenystä puhumalla oletettavasti tiibetin kieltä. Hämmennys oli mahtava kun ei taida talosta löytyä ensimmäistäkään tiibetiä osaavaa tulkkia :D Hetken aikaa tarinoituaan kieli vaihtui englanniksi ja mies hihitteli omalle pilalleen. Ja puhemies varmaan pyyhki tuskanhikeä otsaltaan. Itse puhe nyt ei ollut kovinkaan informatiivinen, luin jälkikäteen että virallinenkin puhe oli olemassa mutta Dalai-lama oli päättänyt improvisoida. Miekkonen kertoili vitsejä, asialinjaa sen verran että painotti jälleen kerran etteivät ole separatisteja eivätkä halua itsenäisyyttä vaan autonomiaa jottei kulttuuri tallautuisi kiinalaisten jalkoihin. Muutoin painotettiin sitä, kuinka jokaisella pitäisi olla oikeus onnelliseen elämään ja kuinka tärkeää se ihmiselle on. Fiksu mies ja ihailtava elämänasenne, huolimatta omasta ja oman maansa tilanteesta hän jaksaa olla aurinkoinen ja positivinen ja jakaa sitä muillekin. Lisäpisteitä naisten kehumisesta ;)
Kiinnostuneille tiedote puheesta sekä äänitetty puhe audina löytyvät Euroopan Parlamentin sivuilta, tästä
linkistä.
Toinen odotettu happening oli
Camillen keikka. Camille on ranskalainen laululintu joka musisoi enimmäkseen ilman ylimääräisiä instrumentteja, suu ja kädet ja jalat ovat tarpeeksi. Oli vähintään mielenkiintoista nähdä, miten homma toimii livenä. Ja toimi aivan törkeän hyvin! Tipulla on käsittämättömän hyvä, laajaskaalainen ääni ja avustamassa oli 7 muuta setää ja tätiä ja meno oli kuin rokkikeikalla vaikka ainut virallinen soitin lavalla oli piano, loput äänet lähtivät ihmisistä. Ihailtavaa lahjakkuutta. Ja ilmeisesti ranskikset harrastavast myös hassuttelua keikoilla, sillä ensimmäiseen encoreen porukka palasi karnevaaliasuissa, pojilla oli höyhenpuuhkat ja hohtavat avaruusspeedot jalassa ja Camillella oli musta mekko joka edestä näytti normaalilta mutta kääntyessään paljastui että takaosa oli niin syvää uurrettu että puoli pyllyä loisti, melko rehellinen rekkamiehen irvistys. Ja yhdellä oli kokonainen peilipallo pään tilalla.
Kaikkiaan hauska keikka ja livenä nähtynä hämmentävä kokemus nähdä että kaikki ne äänet tulevat ihan oikeasti ihmisistä. Levyä antoisampi setti mikä nyt sinänsä on turhaa mainita, sillä keikat yleensä ovat.
