Ei mitään.

Elämä täällä on viimein alkanut kulkea tasaisesti omalla painollaan ja opin viimein olemaan stressaamatta siitä..Ehkä joku piilottaa mun ruokaan rauhottavia? Kirjoitusmotivaatiokin on kadonnut saman kiven taakse kuin angstikin. Kun jotenkin viimein kotiutui tänne niin ei osaa oikein rustata menemisistään.

Töitä, keikkoja ja muuta ulkoilua sopivassa suhteessa. Aloin skarppaamaan kuvienkin kanssa ja yritän länäillä niitä viimein tuonne kun ei tämä Blogger tykkää mun kuvista ja kieltäytyy yhteistyöstä:
http://www.ipernity.com/home/63757
lisää tulee sitä mukaa kun konevanhus jaksaa pyörittää...hidasta hommaa mutta pääsin viimein vauhtiin...Lisää on piilossa ja accessin niihin saattaa saada rekisteröitymällä ko. sivulle ja pyytämällä nätisti.

Työmotivaatio on kyllä ihan totaalisen hukassa, kiitos varmaan myös näiden pätkäviikkojen. Viime viikon pätkäisin itse olemalla flunssainen ja pakenemalla kotiin perjantaina kesken työpäivän.
Keskiviikkona suunta Suomeen päin pitkää viikonloppua viettämään ja juhlistamaan turhakepapereita!

Kiusa se on pienikin kiusa.

Hähhä, kahvisieppo on palannut toimistolle ja itse olen tauolla tuon katalan myrkyn ryystämisestä, joten sen keittely ottaa aivoon vielä enemmän kun itse juon sen kupin päivässä jos sitäkään ja jonnekin se taas katoaa sieltä pannusta.
Minulla nyt sattuu olemaan aika mitätön toleranssi tasa-arvon suhteen. Ei ole miesten töitä ja naisten töitä, on melko pitkälti vain asennevammoja.
Tosiaan kahvisieppohan ei ole kollegani vaan toisen lafkan kesätyöntekijä ja nämä ovat alivuokralaisina omalle työnantajalleni. Solidaarisuutta toki on ainakin heidän suuntaansa eli ne sumpit voidaan keittää heidänkin vieraillensa tarpeen vaatiessa ja muutenkin olla avuksi tarpeen vaatiessa. Itse kuitenkin näkisin tilanteen muuttuneen edes jossain määrin sillä hetkellä, kun kahvisieppo astui taloon. Kahvisieppo kun on täällä kesätyöntekijän tittelillä eikä mikään puolen vuosisadan ikäinen asiantuntija joka olisi korkeammassa asemassa kuin minä.
Se käpy meni täällä sieraimeen tällä kertaa siitä ilosta, että minua pyydettiin hoitamaan heidän vierasryhmänsä kahvitus ja muu nesteytys ja samalla olemaan kai ovivahti yms.
En tiedä, mikä kahvisiepon tarkka työnkuva on mutta tuskin se mitään ydinfuusioita siellä suljetun ovensa takana kehittelee. Ja tosiaan suullinen sopimus on myös siitä, että hänen kuuluisi avittaa meitä tarpeen tullen (mitä tuskin ikinä tapahtuu).
Ylpeä ja vittumainen kun olen, en nyt vaan kyennyt nielemään sitä, että minun pitäisi olla piikana ja kahvinkeittäjänä heille ja aika selkeästi siitä syystä että olen nainen ja se on kai naisten homma...Joo ei käy.

Harmi vain että juuri silloin kun täällä pitäisi olla vahtimassa, minun pitääkin olla toisaalla kuuntelemassa tärkeitä ihmisiä. Siinäpä sitten sedän(kahvisiepon esimies) leuka loksahti kun hänelle kerrottiin että ei täällä ole kukaan paikalla silloin että se on nyt kuule oman kesäpoikasi tehtävä keittää sumpit ja olla ovimikkona. Niin, ei varmaan ukolle tullut mieleenkään moinen ajatus kun eihän miehiä(poikia) voi moisia pyytää tekemään. Itse en ole heidän palveluksessaan joten mikähän hemmetin ongelma tässä on?

V*****a moinen asenne joka elää ja voi hyvin vielä tälläkin vuosituhannella. Kollegani yritti toppuutella että näin se useimmiten menee. Kai se menee jos kukaan ei koskaan asetu poikkiteloin? Ei haittaa vaikka aiheuttaisin pahennusta mutta jos samalla saan aikaiseksi edes jotain mietteitä seniilien päässä niin vastarannan kiiskeily on ollut sen arvoista.
Setähän on sama setä, josta en varmaan täällä kertonut mutta joka silloin, kun harkkariaikani oli loppumassa, päätti lähestyä minua sähköpostitse (hyvin kostean lounaan jälkeen hajusta päätellen) ja pyysi lähtemään kanssaan keskellä päivää naapuripubiin drinkille kahden kesken kun on tapana ollut ne mukavat sihteeriköt viedä yleensä lounaalle komennuksen päättyessä. Kieltäydyin kunniasta kiireisiin vedoten. Ja kahvisieppo sai kesäduuninsa kaiketi siksi, että iskä on iso pomo isossa lafkassa, isi hoiti.
Kaiken tämän jälkeen on vaikea olla mieliksi moiselle apinalaumalle.

On ne sedät sellasia vekkuleita.

Tarinoita kehitysmaasta keskellä Eurooppaa, osa 274

Päätin eilen jahkailujen jälkeen lähteä viettämään iltaa livemusiikin parissa. Seuraavat pari viikkoa Botaniquella on Les Nuits Botanique, joka ilta houkutuksia tarjolla. Julkeaa, koska liput nyt eivät kuitenkaan NIIN halpoja ole että sinne raaskisi mennä tarkastelemaan bändejä, joista ehkä saattaisi diggailla. Eilen tosiaan kuitenkin päätin sinne lähteä, sillä hinta, 25€, tuntui vähintään kohtuulliselta sillä bändejä oli yhdelle illalle 13. Yhdestä ainoasta, nimeltään Metric, olin kuullut etukäteen. Myspaceja ehdin koluamaan sen verran että valkkasin oikeastaan kaksi, jotka halusin nähdä, muu olisi plussaa.
Suunnittelu oli tosiaan hiukan haastavaa koska nettisivuille ei todellakaan oltu laitettu esiintymisaikatauluja. Ainut info oli että keikat alkaa kasilta. Ja tässäkin sai arvailla, aukeavatko ovet kasilta vai alkaako soitto silloin...

Olin paikalla hiukan ennen puoli yhdeksän, ajatellen ettei vielä kiirettä, ei kukaan ala ajallaan soittamaan. Paitsi Belgiassa! Räime kuului iloisesti pihalle kyhätystä teltasta ja päästiin sitten kuulemaan viimeiset 3 biisiä Baddiesilta :D Jos sanotaan että keikka alkaa kasilta niin silloin se sitten alkaa! Ei hätää, bändi ei kuulunut kenenkään tsekkauslistaan.

Bongasimme viimein illan ohjelman ja aikataulut seinältä ja siinä vaiheessa taisi taas päästä pari ärräpäätä. Tietysti edullinen lippu ja bändien määrä olivat liian hyvää ollakseen totta. Botanique oli muutettu minikokoiseksi kaupunkifestariksi ja esiintymislavoja oli kaikkiaan 3. Eihän tässä muuten mitään hätää, näinhän festareilla yleensä on tapana mutta miksihän kaikilla kolmella lavalla esiinnyttään sitten täsmälleen samaan kellonaikaan?!?!?!?!? Keikkojen alkamisia ja lopettamisia ei oltu lomitettu lainkaan joten kolmesta vaihtoehdosta kerrallaan oli valittava yksi. Keikkojen väliin oli sitten kuitenkin jätetty 15-20 minuutin väliajat. Kuinka retardia tuo nyt sitten on?!?!? Jumalauta. Näppäränä sitten voisi suunnitella tsekkaavansa 2 keikkaa, kummastakin puolet mutta sekään ei tässä tapauksessa ollut kovin järkevää sillä keikat eivät olleet sen tunnin mittaisia, kiitos "väliaikojen" joten 40minuuttia oli suunnileen tuo soittoaika. Sen kun jakaa niin eipä siinä paljoa ehdi kummastakaan kuulemaan. Ja jengiä oli paljon, joten siirtyminen lavalta toiselle ei ollut ihan älyttömän nopeaa...

Ja luonnollisesti, koska maailma pyörii erikoisella tavalla, juurikin ne 2 bändiä niistä kaikista 13:ta, jotka minä halusin nähdä, esiintyivät samaan aikaan. Vaihtoehtoina oli Metric ja Get well soon. Metricistä kuullutkin, toisesta ehdin tsekkaamaan Myspacen ja kuulosti kiinnostavalta. Suunnittelin tsekkaavani kummankin puolet ja puolet- taktiikalla ja seurasin keikkaseuraa Metricin lavalle ensin jonne toiset aikoivat jäädä. Noh, keikka alkoi ja teltta oli täysi jengiä. Jossan vaiheessa jouduin vain toteamaan ettei täältä kyllä ihan heti pois päästä ja koska Get well soon aloitti 5 minuuttia ennen Metriciä ja tajusin että peli on ehkä menetetty. Katsoin sitten Metricin loppuun asti, totesin että eipä ole kaksinen bändi livenä ja puolet biiseistä kuulosti ihan The Soundsin kopioilta. Luultavasti toinen bändi olisi ollut hyvin paljon enemmän omaan makuun mutta minkäs teet.

Näiden lisäksi käytiin tsekkaamassa Art Brut, joka oli tosi hauska, tosin taidettiin olla ainoat joukosta jotka hirnuivat päättömille lyriikoille ja brittiaksentille. Illan päätti omituisesti pukeutunut tanskalaisbändi The Asteroids Galaxy Tour, jota suurin osa jengistä oli varmasti tullut katsomaan vain sen takia että laulajana oli pieni ja söpö keijukaistyttö, jolla oli pitkä, paksu ja blondi kuontalo :D

Että en sitten tiedä, kuinka hyvin niille rahoille sitä vastinetta lopulta sai kun kovin epäreilusti oli ilta järkätty. Enkä ollut ainut, joka asiasta nurisi. Voi olla että lähtee muutama palauteposti järkkääjien suuntaan :D

Ensi viikolle on tiedossa 2 keikkaa joista toisella on 3 esiintyjää jotka haluan kyllä nähdä kaikki ja todellakin toivon etteivät ryssi sitäkin.

Mutta joo, joutui kyllä toteamaan että ei nää vaan osaa.

Suomalaiset Vohvelistaniassa: Vappu

Hähhähhää, valehtelin. Kuvia tulee ehkä sitten joskus. Laiska-apinalle on hiukan haastavaa tässä muuten ah, niin ihanassa järkkäriaikakaudessa jaksaa editoida kuvat ja tärkeimpänä, valkata ne soveliaat siitä kuvatulvasta. Anteeksi nyt vaan mutta joskus ottaa aivoon se jengi, joka länää niitä jollain tosi kökkölaatuisella kännykameralla napsaistuja otoksia julkisiin paikkoihin satuttamaan toisten silmiä. Ei niitä kukaan halua katsoa hei kun ei niistä mitään nääkkään! Ainakaan minä.
Valivali, se siitä.
Olen joutunut tekemään töitä ihan kunnolla viime ajat, mikä on erittäin tervetullutta sen parin kuukauden peukaloidenpyörittelyn jälkeen mutta moinen kyllä hankaloittaa blogaamista, työajallahan tämä on hoidettava!

Viime vuonna vietin antivappua rakkaiden ystävieni kanssa Barcelonan rannalla maaten ja Gaudin luomuksia ihastellen, joten en jaksanut stressata tänäkään vuonna moisesta. Joulu on asia erikseen. Ensin ajattelin skipata kaiken juhlaan liittyvän ja tarkoituksena oli ainoastaan lähteä katsomaan superviihdyttävän Youngblood Brass Bandin keikkaa jonnekin Rysälän ulkopuolelle mutta koska ennen keikalle lähtöä oli muutama tunti tapettavana, päätin lähteä tsekkaamaan suomalaisten oman tradition. Helsingissä on Havis Amanda, täällä Manneken Pis. Kummatkin patsaita jotka saavat lakin päähänsä. Pieni aukio/risteys, jossa pieni patsas sijaitsee, oli tupaten täynnä suomalaisia lakkipäitä. Mukaan mahtui toki muutama pahaa aavistamaton turo, jotka saattoivat hämmästellä omituisen näköistä joukkiota, joka ei puhunut edes ranskaa. Manneken Pisin lakittavat kai jotkut ylioppilaat. Ja joku setä piti puheen joka oli tosi kuiva. Tunnelma oli ihan mukava ja epäsuomalaiseen tapaan skumpan kilistely oli varsin sivistynyttä.

Aikaa jäi vielä hatutuksen jälkeenkin ja seurasin kollegojani Grand Placelle ja päädyin hetkeksi ravintolaan, josta kokonainen kerros oli varattu suomalaisille juhlijoille. Oli aika absurdi fiilis olla Brysselissä laulamassa Rosvo-Roopea haitarin säestämänä :D Muutaman kipaleen jälkeen kello alkoi onneksi näyttää jo sen verran että oli "pakko" lähteä.
Oli kyllä omituinen fiilis olla työkavereiden kanssa liikkeellä hetken aikaa ja minä siviilit päällä. No ei mua ainakaan vielä olla kivillä heitelty joten ei ne kai niin pahasti säikähtäneet :D
Toinen tosin kysyi, kun kerroin jatkavani iltaa livemusan parissa, että 'onko se tällasta musiikkia' ja näytti hienoja hevarikäsimerkkejä samalla. EI, armaat apinat. Se, että pukeudun päästä varpaisiin mustaan EI tarkoita sitä, että kuuntelisin tietynlaista musiikkia. Ei elämä ihan niin yksinkertaista ole. Laatikointi sucks, once again ;)