Tunnustuksia ja iltatoria

Muistetaan nyt kaikki että työ jota teen on palkatonta joten on ihan kohtuullista että on sitten edes joitain etuisuuksia. Ja tiettyjä etuisuuksia en tiennyt saavani eikä se edelleenkään tee MINUSTA pahaa ihmistä että työnantaja sellaisia tarjoaa pyytämättä.
Noniin. (Hankin jo kypärän kivitystä varten.)
Suunnitelmissa oli siivota tänään viikonloppua ja Pierren saapumista varten. Eilen keskiviikkona tulin sitten töistä kotiin ja vastassa odotti hämmentävä pesuaineen tuoksu, muutenkin näytti kovin erilaiselta kuin aamulla lähtiessä. Joopajoo,kävi ilmi että palkattomalla harkkarilla on siis oma siivooja :D Vähintäänkin hämmentävää että moista kai pidetään niin itsestäänselvyytenä ettei kukaan muistanut moisesta mainita. Eikä ollut vain hiukan rättiä heilauttanut vaan kaikki oli kiillotettu kahvinkeitintä myöten :P
Ja niille tiedoksi jotka nyt paheksuen alkavat ilkkumaan, eipä tuo ole rahasta kiinni Suomessakaan, niissä Helsinkiloukoissane ei kauaa puunaus kestä ja kotitalousvähennyksien jälkeen palkatusta siivoojasta jää maksettavaa n. 8€ tunti. Eli muutamalla kympillä kuussa saatte ihan oman siivoojan vaikka joka viikko.


Myönnän silti, nolottaa tällainen toiminta. Mutta en edelleenkään ole sopeutunut toimistovaatteisiin.

Illalla lähdin jakamaan tarinaa suomidelegaatiolle joka hitaasti mutta varmasti vahvistuu, pelottavaa. Châtelain-nimisellä alueella on joka keskiviikko iltatori, Marche du Châtelain,
jossa on koju toisensa jälkeen ihanuuksia, oliiviämpäreitä, leipää, piiraita, nameja, kukkia.....Alue muutenkin oli aika chicin olonen ja ihmiset myös. Onneksi edustin räyhäkantaa taas. Kärrynpyörää heitin siinä vaiheessa kun eteen tuli italiakoju, aitoja itskuja ja tarjolla kaikkia juttuja joita olen lempparimaastani kaivannut, juustoja, keksejä, pestoa ja Lavazza Rossaa. Kauheassa tärinässä ostin sitten kassillisen juttuja ja olo oli onnellinen :)) Keskiviikkotraditio on luotu.

Ensimmäinen kriisi.

Kamala totuus tästä maasta paljastui viimein. Täällä juodaan teetä!

Ihmetytti kun kahvilasta saa jotain epämäärästä litkua ja ajattelin että vika on kaiketi paikassa. Kun toisessa paikassa sai samanlaista, alkoi ahdistaa. Noh, yritin paikata tilannetta hankkimalla kotiin uuden mutteripannun kun omani jätin Suomeen kun ei enää mahtunut kyytiin. Ahdistus on sanoinkuvaamaton kun sellaista ei sitten löytynyt vaikka kauppoja tuli koluttua sen seitsemää. HALUAN KAHVIA!! Suodatinkeittimellä ei homma oikein toimi. Kokeiltu on.

Noh, ei auta kuin odottaa seikkailija-Pierren ilmoitusta että sellainen on tarttunut matkaan edes naapurimaista ja saapuu tänne viikon lopulla..Tai sitten lähden itse käymään paremmassa kahvimaassa, Ranskassa, kestäähän tästä Lilleen junalla jopa puoli tuntia!

Mietinpähän vaan että mitä nuo kaikki väsähtäneet puku-ukkelit oikeen vetävät jaksaakseen, koska kahvia se ei ainakaan ole.

Noh, kai jonain päivänä pääsen tästä katkeruudesta yli. Sinä päivänä kun saan Bialetin syliini.

Punainen alkoi särkemään silmää

Vaihdoin siis mustaan.

Ja se miksi tänne päädyttiinkin eli tylsää lätinää

Niin, kai voisi pari sanaa itse työstäkin mainita..Pari päivää takana, ja hiukan hämmentää hiljaisuus ja rauhallisuus verrattuna siihen yhteen paikkaan jossa tuli jonkin aikaa raadettua. Aika virallista menoa, en aliarvioinut yhtään toimistovaatteiden tarpeellisuutta. On kyllä niin susi-lampaiden vaatteissa-olo että ette voi kuvitellakaan :D "en kuulu joukkoon" -kyltti loistaa pään päällä. Ja kyllä, kahviakin olen keittänyt, naurakaa vaan, omaksikin iloksi mutta sitten on myös tiettyjä viikottaisia vastuunakkeja jotka pitää hoitaa, viikkotiedottetta ja sen sellasta. Ihan kiva että on ees jotain rutiineja. Harmaita hiuksia tosin aiheuttaa se, ettei kukaan oikein perehdytä joten pikkasen menee arvailun puolelle että mitä pitää rustata ja mihin....Varmaan hommia tulee sitten vastaan tapauskohtaisesti.

Huomenna alkavat myös yksityiset ranskantunnit jotka armas työnantaja tarjoaa. En kyllä aseta kauhean korkeita tavotteita oppimiselle kun kuitenkin englantia ja suomea puhutaan toimistolla. Varmaan pitäisi vilkasta jokin iltakurssi päälle kun täällä on varmaan ihan hyvin tarjontaa kun ulkkiksia on enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta en kai paljoa muuta osaa kertoa, varmaan on aika pitkälti sellaista kun kuvittelinkin harkkarin osaksi. Ainut yllätys ylipäätään oli se, miten paljon pyöritään EU-ympyröissä, onneksi tuli pakattua EU-englannin kurssin materiaalit mukaan, niistä on kai hyötyä sittenkin :D En tosin osaa niin hillitömän riemuissani olla kun ei EU-ura nyt koskaan varsinaisesti ole kiehtonut....Mutta tuleepahan tämäkin nyt nähtyä.

Ja noloa myöntää että kaupunkia ei oo tullut nähtyä vieläkään, tänään ehkä illalla tai sitten rötvään tämänkin illan ja skarppaan vkonloppuna. Täällä menee kaupatkin kiinni jo viimeistään seiskalta. Uusi maa ja duuni saavat kummasti unettamaan aina alkuun.

Nojoo, tää nyt oli tällasta turhaa jauhamista mutta kuinka mielenkiintosta voi olla kertoa jostain toimistorottailusta virastokylässä? Taidan lopulta päätyä äänitaiteilijaksi, hieno laji!

Ja OIKEASTI kukaan ei ainakaan näillä nurkilla pukeudu normaalisti, vaan kaikilla on puvut ja jakut päällä. SYNKKÄÄ. Aika paljon joutuu kompensoimaan vkonloppusin ahdinkoa näyttämällä kerjäläiseltä. Mutta sehän onneksi luonnistuu.

Part deux

Aamuhuomio: kaikkea ei tarvitse kokeilla...

...ei ainakaan hollantilaista kahvia. Järkyttävää kuraa. Tänään siis edessä mutteripannun osto.

Ja kyllä, aion käyttää nimitystä hollantilainen kaikista ja kaikesta joka ei ole ranskaa/ranskalainen. Belgialaisilla mitään identiteettiä ole.

Aurinkoinen vastaanotto

Lähtö koitti Otaniemestä kohti lentokenttää siinä kuuden aikaan aamulla, melkein nukkumattoman yön jälkeen. Alun perin aioin sisseillä ja mennä busseilla kentälle, kunnes tajusin että tavaroiden kantamiseen oli tarvinnut lisää noin kaksi kättä. Köyhät kyykkyyn ja taksilla siis.

Lennot meni torkkuessa ja perillä aamupäivästä vastassa kentällä oli ystävällinen sihteeri nimikyltin kanssa. Brysselin lentokentällä matkat muuten on tuskaisen pitkät, pari kilsaa sai suhata portaita ylös ja alas ennen kuin pääsi noutamaan bagaasinsa. Kenttä on tosi lähellä keskustaa niin matka meni nopeasti, vilauksen ehin näkemään Atomiumista (http://en.wikipedia.org/wiki/Atomium) ja ajettiin myös NATOn päämajan ohi joka kuuskytlukulaiseen kammoarkkitehtuurityyliin näytti ihan vankilalta.

Veroniquè -sihteeri esitteli pikaisesti toimiston ja duunipaikan ja armollisesti ilmoitti että tarvitsee tulla paikalle vasta huomenna. Päikkärit tiedossa siis. Tiesin, että asunto on lähellä toimistoa mutta siinä vaiheessa kun taloa vaihdettiin viereiseen kävellen autotallin läpi, tajusin että asun siis käytännössä viereisessä talossa, tiedossa siis vähintään armollisia aamuherätyksiä ja kun ei tarvitse edes aamuruuhkissa taistella muiden kanssa niin olen vähintään tyytyväinen.

Asunto on HOAS-mörskiin tottuneena vähintään hulppea, täysvarusteltua tiskikonetta, telkkaria ja LP-levysoitinta myöten :) Neliöitä arviolta nelisenkymmentä ja ah, ihana iso parveke, jossa juon aamukahveja sitten rauhassa viikonloppuisin koska syksyhän ei tule koskaan eikä täällä koskaan myöskään sada. Laittelen asuntoesittelykuvia lähipäivinä tänne kunhan vaan saan aikaiseksi.

Sää oli tosiaan poikkeuksellisesti aurinkoinen ja lämmin eli ei heti tarvinut märkiä rättejä ottaa päin kasvoja.

Huomenna yritys jaksaa lähteä tutkailemaan ympäristöä, tänään rajoittui lähikauppaan ulkoilu kun nukkuminen tuntui mielekkäämmältä ja laukutkin pitäisi purkaa.

Lähtölaskentaa/ testi

Päivät vähenevät ah, niin ihanassa Suomenmaassa jossa vettä sataa, TAAS. Vohveliviipaleet silmissä luotan siihen että Belgiassa paistaa edes aurinko samalla vaikka vettä varmaan tulee sielläkin jos yhtään naapurimaan tunnetut sademäärät antavat osviittaa.

Laiska ei jaksa teitä kaikkia yksilöllisesti jatkuvasti varmaan huomioida joten kiinnostuneet voivat täältä seurata miten sujuu räyhäapinan soluttauminen tankopyllykauluspaitojen joukkoon. Varmaan vuodatan säännöllisen epäsäännöllisesti elosta ja olosta tänne siis.

6päivää...