Le super weekend

8 kuukautta Rysälää ja saamattomuutta takana ja nyt vedin yli viikonlopussa varmaan puolet 'to do'- listan suunnitelmista.

Väsymys sunnuntai-iltaa kohden oli aika massiivinen mutta fiilis on hyvä kun hetkellisesti koki elävänsä normaalia elämää. Hektisyys sopii allekirjoittaneelle (kunhan se ei ole ihan jatkuvaa).

Jos vaikka ahkeroisin ja kertoisin jokasesta vähän jotakin.

Sain aikaan seuraavaa:

- Naapurin Mirano-yökerho
SE paikka jossa lauantaisin pikkutytöt ja pojat käyvät dirty danssaamassa ja tulevat sen jälkeen oksentelemaan kotikadulleni. Uskaltauduin ihmettelemään paikkaa aikuisessa seurassa torstain after work-partyihin, jotka ovat kai suht' suosittuja Komission porukan kesken. Ainakin kauluspaitojen määrästä päätellen. Mesta on tosiaan entinen leffateatteri/teatteri eikä pöllömmän näköinen mutta siihen se hienous sitten kai jääkin. Suurta hilpeyttä aiheutti tanssilattian keskellä oleva pyörivä lattia :D Siinä on hyvä olla kuin lihatiskillä kun lattian ympärillä seisoo niljakkaan näköisiä haukkoja tarkastamassa illan tarjontaa :DD Ihan mahtavaa. Kaikkiaan olo ei ollut siis kovinkaan kotoinen moisessa kauluspaitamestassa mutta tulipahan nähtyä sekin viimein. Toista kertaa ei taida kyllä tulla.

- "Sininen metsä"
Noin 30 kilometriä Brysselistä sijaitseva yksittäinen, ainokainen metsä, jossa kasvaa silmänkantamattomiin villihyasintteja, jotka kukkiessaan huhtikuussa saavat koko lepikon loistamaan sinisenä. Oli tosi rentouttavaa päästä vaihteeksi luontoon lantustelemaan kaiken tämän betoniharmauden jälkeen.

- Kuninkaalliset kasvihuoneet
Vuoden kohokohta tavallisille kuolevaisille belgeille. Arvon kuninkaallinen korkeutensa on niin jalo, että avaa massiiviset kasvihuoneensa kaiken kansan ihmeteltäväksi aina muutamaksi viikoksi vuodessa. Etukäteen sain varoitteluja että ihmismassat olisivat infernaaliset mutta lopulta, ainakaan perjantai-iltana, ei populaa ollut hermostumiseen asti. Ehdottoman kannattava reissu, kasvihuoneiden arkkitehtuuri on upeaa art nouveauta, koristeellisia kiemuroita täynnä. Kukkia oli roikkuvista verenpisaraköynnöksistä aina jonnekin eksoottisiin tuntemattomuuksiin saakka. Kaikkialla tuoksui tosi ihanalle ja värejä oli koko paletti. On se varmaan rankkaa olla kuningatar, sateisena päivänä mennä juomaan teetä lämpöiseen kasvihuoneeseen horsmien keskelle. Kyllä, yhdellä käytävällä oli nurkkaus pöytineen ja tuoleineen, jossa arvon leidi ihan oikeasti viettää aikaansa.

- Soitinmuseo
Instrumenttimuseoon en ollut suunnitellut edes meneväni mutta päädyin mukaan jenkkivieraani toiveesta. Onneksi menin. Sisäänkäynnillä sai mukaansa kuulokkeeet. jotka toimivat hienosti infrapunasysteemillä niin että mennessäsi ihmettelemään milloin mitäkin soitinta, kuulokkeissa alkoi soimaan siihen sopivia sävelmiä! Paljon antoisampaa kun vain ihmetellä vitriineissä seisovia laitteita ja lukea kylttejä. Käynnin kruunasi pääsy rakennuksen katolla sijaitsevaan ravintolaan, jonka terassilta näkee koko kaupungin. Tuuli tosin oli jäätävä mutta kiukulla join kahvini huppu päässä ulkosalla :D

- Maurizio Cattelanin installaatio Bozarissa

Paljon närää poliittisesti epäkorrekteilla töillään aiheuttanut italialainen taiteilija, jonka oliviipuu-installaatio on ilmaiseksi näytillä Bozar-kulttuurikeskuksessa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hiukan hämmentävä työ. Ihka oikea oliivipuu juurineen ja multineen päivineen ja that's it. Itseä henk.koht. kyllä kiinnostaisi enemmän artistin puuhun hirtetyt lapsinuket tai meteoritiin murskaama paavi.

- Royal museum of fine arts of Belgium
Belgia eikä belgialainen taide ennen tänne tuloa eivät herättäneet paljoakaan tunteita kun en kummastakaan kovinkaan perillä ollut. Nyt voin sanoa, että kumpikin on ollut hyvin positiivinen yllätys. Yksikään tuoreempi nimi artistilistasta ei ollut tuttu museoon mennessä mutta ihastus oli suurta ja joudun ehkä menemään museoon uudemmankin kerran. Eniten iski 1800-1900-lukujen tuoreempi taide, joka oli kovin erilaista kuin mihin on yleensä tottunut ja mitä on päässyt näkemään. Kantaaottavaa ja upeita värimaailmoja, jotain, mihin en kyllä Suomessa ole koskaan törmännyt. Harvemmin noin paljon onnistuu museosta innostumaan. Nauru pääsi kyllä siinä vaiheessa kun näin pienet veistokset, jotka kuvasivat känniläisten perheitä. Isi sammuneena maassa ja äiti lasten suojana. HÄMMENTÄVÄÄ. Esillä oli myös Dalia, Francis Baconia, Rubensia jnejne.

-Kirkkobileet
Ja viimeisenä se viikonlopun kohokohta. Kirkkobileet, jotka menivät ohi viime viikonloppuna seuranpuutteen takia ja joiden luulin olleen viimeiset, tekivät paluun lauantaina. Suunnitelmissa oli mennä aivan toisaalle iltaa viettämään, kunnes viidakkorumpu kertoi, että kirkkobileet olisi tiedossa vielä kerran. Sinne siis! Eli tuossa muutaman korttelin päästä kotoa on vanha käytöstä poistettu kirkko, joka muutetaan hienostohotelliksi ilmeisesti hyvinkin pian. Ennen tätä kirkko on kuitenkin otettu hyötykäyttöön ja siellä on pidetty nyt kolmet massiiviset bileet joista viimeisimpiin pääsin mukaan.
Kuvia upeasti valaistusta korkeasta kirkosta juhlivine massoineen nähtyäni odotukset olivat aika korkealla ja paikalle päästyäni totesin paikan lunastavan ne ongelmitta. Upeat valaistukset, nuorten belgialaisten taiteilijoiden töitä pitkin seiniä ja kirkossa! :D Seinämaalausten lisäksi katosta roikkui metallijättiläinen ja välikerroksessa matkalla vessaan oli hämmentävä pekonituoli jota ympäröivät pienet, karvaiset pehmoeläimet. Pekonista lähtevä haju oli hiukan kuvottava. Paikan nähtyäni oli aivan sama, kuinka paskaa musiikki tulisi olemaan kuin miljöö oli noinkin ainutkertainen. Kirkko täyttyi juhlivasta kansasta ja mieli oli yhtä korkealla kuin kesäfestareilla, joissa allekirjoittanut kokee yleensä elämänsä suurimpia onnentunteita.
Akustiikka nyt ei ollut kovinkaan kaksinen ja dj:tkin amatöörejä vaikka välillä onnistuivatkin päästämään ilmoille helmibiisejä mutta soittajien onnettomuuskaan ei haitannut hauskanpitoa. Väsymys alkoi kai painaa siinä viiden aikaan aamulla ja särkevin jaloin kotiin :)
Parhaat bileet aikoihin.

Osakiitos tästä tehokkuudesta menee tosiaan jenkkiläiselle sohvasurffaajalle, joka aktivoi urautuneen laiskamadon. Toivottavasti ilmaantuisi lisää majoitettavia niin saisi loputkin turistipakotteet hoidettua pois alta :D
Eilinen meni työpäivästä selviydyttyäni nukkuessa, mutta jos parin päivän sisään saisin näytille muutaman kuvan viikonlopun seikkailuista.

Keikkoja ja hulinaa

Vitutti kai niin paljon se KELA-lasku että päätin hukuttaaa murheeni musiikkiin. Kalliita pääsylippuja mutta live-soitannan kuuntelu tuottaa niin kokonaisvaltaisen hyvän olon että Kelakin on hetkellisesti aika pieni murhe.
Kävin menneellä viikolla paikallisen levy-yhtiön klubilla ihmettelemässä, yksin jälleen kerran, kolmea bändiä, jotka määriteltiin kun laatikointi joillekin ihmisille on niin pirun tärkeätä, jonnekin hypnoottiseen ja toinen kitarapainotteiseen post-rockiin ja sitten oli joku, jota ei oltu sen tarkemmin kai määritelty, mutta kuulosti välillä tosi kasarilta ja ruotsinlaiva-bändiltä.

Kyllä se vaan on niin että keikoilla käynti on yksi mieltä ylentävimpiä puuhia ihmisen elämässä. Varsinkin kun on tottunut kuuntelemaan masentavasti sävytöntä ja bassotonta musiikkia läppäriltä jo aivan liian pitkään, rumpujen pauke ja basson värinä rintalastassa tuntuvat uskomattoman ihanalle. Näiden lisäksi kun joukkoon kuuluu äärimmäisen kauniisti soittava viulisti, voi vain sulkea silmänsä, nauttia hetkellisestä onnellisuuden tunteesta ja melkein tirauttaa kyyneleen kun viulu vinguttaa ihon kananlihalle, hyvällä tavalla.
Menee kai omassa 'suurimmat kiksit elämässä aiheuttaa'- listassa Top 3:seen helpostikin.
Löytyykö hengenheimolaisia?

Perjantaina oli hiukan samaa teemaa, käytiin vahingossa runsaaksi paisuneen suomalaisdelegaation kanssa tarkastamassa The Do:n veto. Ihan leppoisaahan sielläkin oli mutta ei omiin lempibändeihin kuulu niin ei siitä ei sen suurempia elämyksiä irronnut, hyvää mieltä kyllä paljon. Ja vasta nyt selvisi että illan keikkapaikka, iso ja melko tunnettu, sijaitsee noin kahden korttelin päässä majapaikasta! Näppärää!
Koska itse oli valmistumisen juhlimis-asenteella liikkeellä, oli tarkoitus iltaa jatkaa baariin. Jatkopaikaksi valikoitui Botanique, jossa monet kerrat on tullut istuskeltua ja joku väitti että siellä olisi ollut jokin klubi. Kaamea totuus paljastui kun saavuttiin mestoille. Kokeilevat kai jotain uutta konseptia, sisäänpääsy oli ilmainen ja narikan satapäinen jono oli täynnä alaikäisiä! En tiedä mikä hiton junnudisko siellä oli mutta se huonokäytöksisten pikkuihmisten määrä oli pelottava.
Noh, sisään mentiin silti kun ei varasuunnitelmaakaan ollut. Itse oli aika herne nenässä jo siinä vaiheessa mutta kummasti sitten jaksettiin kauhistella nuorison menoa aina lähemmäs kello kolmeen asti. Vauhtia riitti jatkoilla aina puoli kuuteen asti, taitaa olla koko menneen vuoden ennätys!

Kaikki luonnollisesti kostautui seuraavana päivänä ja ilta kului kotona seiniä tuijotellen.
Kai sitä vaan on sen verran vanha että riekkumiset on hyvä jättää nuorisolla ja tsempata itsensä sitten ehkä kerran parissa kuukaudessa moisiin suorituksiin :D

Eilinen meni sitten hermoillessa asiaa jonka melkein oli jo unohtanut järkänneensä itsellensä kaiken muun hevonpaskan tukkiessa ajatukset ja aivot. Lopputulos oli hämmentävä ja riemastuttava. Kaikki hyvin siis! En kuitenkaan aio sen enempää avata, mistä proggigsessa oli kyse, Sherlockit selvittävät jos selvittävät ;)

Same old shit.

Jahas, viikko katosi taas jonnekin. Pää oli aika paksussa sumussa koko viime viikon, ainut asia mitä taisin töiden ja elämän vihaamisen lisäksi tehdä, oli Woody Allenin uusimman filkan Vicky Cristina Barcelonan tarkistaminen. Hyvä leffa vaikka en koskaan mikään suuri Allen-fani olekaan ollut. Viikonloppu oli hiukan toivoa täynnä, perjantai- sekä lauantai-ilta kuluivat Botaniquella , (vanhaan kasvitieteelliseen(kait) väsätty kultturikeskus-konserttihalli-kahvila-baari) ja pääsin viimein fiilistelemään dubstep-klubille ja oli mukavaa.

Muuten viime viikkoa väritti tuskainen ahdistus tulevaisuudesta kun tuntuu että vastassa on pelkkiä muureja eikä mikään suju kun tahtoa on mutta ei taitoa. Myös ihmiset täällä käyvät enenevässä määrin hermoon..Taitaa oma asennevammakin olla jo aika syvänjuurtunut. En vain pysty käsittämään miten tänne kerääntyy pelkkiä nuoria keski-ikäisiä. Samanikäistä jengiä mutta TÄYSIN eri planeetalla. Tarkoittaako Brysseliin tulo automaattisesti sen tangon väkisin tunkemista sinne hanuriin? Kai sitten ympäristö vaikuttaa tai sitten poliittisen uran valinneilla on sisäsyntyinen sopuliominaisuus. Mene ja tiedä.

Synkistelyä ei myöskään helpota tieto siitä että rakkaat vanhukset suomenmaassa eivät voi kovin hyvin ja draamakuningatar on sitten päivästä toiseen varpaillaan ja saa sydänkohtauksen jokaisesta puhelinsoitosta peläten ikäviä uutisia. Hyvin vaikea relata kun ei osaa ottaa asioita kauhean neutraalisti. Eikä omasta mielestä kyllä tarvitsekaan.

Tällä viikolla yritän edes hiukan skarpata ja Pierre tulee toivottavasti huijaamaan huolet hetkelllisesti pois ongelmapäästä viikon loppupuolella...

Näihin aurinkoisiin tunnelmiin.

Olin Pariisissa.

Pariisi oli taas kovin ihana vaikkakin kylmä ja sateinen eikä vähiten seuran takia. Muutaman kerran jo kylän kuitenkin jo nähneenä eniten innoissani taisin olla yllättäen Eiffel-tornista, joka Ranskan EU -puheenjohtajakauden kunniaksi on koristeltu tähdillä ja sini-turkoosi-violeteilla valoilla. Värikäs torni näytti pitsikoristeluineen jokseenkin epätodelliselta. Kuvia en saanut sillä kameroissa oli vain mustavalkorullaa tällä kertaa. Dokumentointivastuu jäi siis kyvykkäämmälle osapuolelle.
Ei kai muuta ihmeempää.

Olo ja mieli ovat edelleen kovin väsähtäneitä, lähettäkää joku kilo irtonameja,kiitos.

Ja se miksi tänne päädyttiinkin eli tylsää lätinää

Niin, kai voisi pari sanaa itse työstäkin mainita..Pari päivää takana, ja hiukan hämmentää hiljaisuus ja rauhallisuus verrattuna siihen yhteen paikkaan jossa tuli jonkin aikaa raadettua. Aika virallista menoa, en aliarvioinut yhtään toimistovaatteiden tarpeellisuutta. On kyllä niin susi-lampaiden vaatteissa-olo että ette voi kuvitellakaan :D "en kuulu joukkoon" -kyltti loistaa pään päällä. Ja kyllä, kahviakin olen keittänyt, naurakaa vaan, omaksikin iloksi mutta sitten on myös tiettyjä viikottaisia vastuunakkeja jotka pitää hoitaa, viikkotiedottetta ja sen sellasta. Ihan kiva että on ees jotain rutiineja. Harmaita hiuksia tosin aiheuttaa se, ettei kukaan oikein perehdytä joten pikkasen menee arvailun puolelle että mitä pitää rustata ja mihin....Varmaan hommia tulee sitten vastaan tapauskohtaisesti.

Huomenna alkavat myös yksityiset ranskantunnit jotka armas työnantaja tarjoaa. En kyllä aseta kauhean korkeita tavotteita oppimiselle kun kuitenkin englantia ja suomea puhutaan toimistolla. Varmaan pitäisi vilkasta jokin iltakurssi päälle kun täällä on varmaan ihan hyvin tarjontaa kun ulkkiksia on enemmän kuin tarpeeksi.

Mutta en kai paljoa muuta osaa kertoa, varmaan on aika pitkälti sellaista kun kuvittelinkin harkkarin osaksi. Ainut yllätys ylipäätään oli se, miten paljon pyöritään EU-ympyröissä, onneksi tuli pakattua EU-englannin kurssin materiaalit mukaan, niistä on kai hyötyä sittenkin :D En tosin osaa niin hillitömän riemuissani olla kun ei EU-ura nyt koskaan varsinaisesti ole kiehtonut....Mutta tuleepahan tämäkin nyt nähtyä.

Ja noloa myöntää että kaupunkia ei oo tullut nähtyä vieläkään, tänään ehkä illalla tai sitten rötvään tämänkin illan ja skarppaan vkonloppuna. Täällä menee kaupatkin kiinni jo viimeistään seiskalta. Uusi maa ja duuni saavat kummasti unettamaan aina alkuun.

Nojoo, tää nyt oli tällasta turhaa jauhamista mutta kuinka mielenkiintosta voi olla kertoa jostain toimistorottailusta virastokylässä? Taidan lopulta päätyä äänitaiteilijaksi, hieno laji!

Ja OIKEASTI kukaan ei ainakaan näillä nurkilla pukeudu normaalisti, vaan kaikilla on puvut ja jakut päällä. SYNKKÄÄ. Aika paljon joutuu kompensoimaan vkonloppusin ahdinkoa näyttämällä kerjäläiseltä. Mutta sehän onneksi luonnistuu.