Radiohiljaisuus alkakoon

Ihan vaan pikainen ilmoitus että loma Roomassa oli söpöilyn täyteinen ja huomenna nenä kohti Finlandistaniaa. Pari viikkoa siellä ehtii haahuilemaan ja valittaminen täällä jatkuu taas työrupeaman jatkuessa Rysälässä.

Joten laters!

Elämän pieniä asioita...

jotka saavat apinanraivon puskemaan ulos:

1. Kahvinkeittimen pohjalle jätetty, juuri pohjan peittävä liru, josta ei todellakaan saa enää kupillista mutta ei silti vaivauduta 1) kaataamaan sitä loppua pois 2) sammuttamaan sitä keitintä, jolloin seurauksena on mukava palaneen kahvin käry ja savu joka nousee ilman kahvia jääneen korvista.

2. Jääkaapissa on litran pullo kuplaista mineraalivettä. Tarjolla olisi myös ihan naturellia lähdevettä. Joku kuitenkin valitsee hiilihappoisen veden, mutta on sitä mieltä, että sitä eivät toiset ansaitse, vaan korkkaa iskemättömän pullon, ottaa siitä lasillisen, ja heittää pullon takaisin kaappiin korkki puoliksi auki. No bubbles. No fun.

3. Italialaisen ruuan intoilijana ihmisryhmä nimeltään 'pastaraiskarit' saavat aina tuskanhien helmeilemään pastanatsin otsalla. Hempeät kutsumanimet kuvastavat hyvin asian ja tilanteen vakavuutta. Pastanatsi on se henkilö, jonka mielestä italialaisen ruuan valmistamiseen tulee suhtautua vakavuudella ja arvostuksella ja tietyt säännöt korvan takana pitäen. EI NIITÄ SÄÄNTÖJÄ OLE HUVIKSEEN KEKSITTY. Pastaraiskaaja on taas sellainen tapaus, jonka mielestä pastan valmistaminen ei ole ihan niin justiinsa. Nämä kaksi kun laitetaan samaan tilaan ja väliin pastakattila, on usein seurauksena kovaa huutoa ja ahdistusta.
Pastanatsin saa helpoiten kiljumaan laittamalla pastan "kypsymään" veteen joka ei edes kiehu. Astetta raaempi versio on laittaa pastat kylmään veteen seisomaan ja odottamaan kuumenemista. Spaghettia keitettäessä pastanatsi näkee varmasti punaista kun puolet spaghetista on kattilassa vedessä ja toinen puoli ulkona heilumassa. Näinkö saadaan tasaisesti kypsää tavaraa? Pastaraiskari, näiden laiminlyöntien lisäksi, myös vähät välittää kypsymisajoista, kymmenen vai kolmenkymmentä minuuttia, ei ole niin justiinsa.

Pikkumaista, saattaisi joku sanoa mutta luulen, että huutomylvinnän uhreiksi joutuneet eivät silti suosittele kokeilemaan edellämainittuja temppuja pastanatsin lähettyvillä.

Kaksi ensimmäistä aiheuttavat ärsyynnystä kai siitä syystä että näin toimivat ihmiset osoittavat toimillaan täyttä välinpitämättömyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Viimeiseen ainut järkevä selitys on kai se, että olen, Mr. Mieron hienoa termiä käyttäen, sairas sika.

Omia kokemuksia voi vapaasti jakaa, pikkumaisuus kunniaan!

Joulu on kai virallisesti ohi..

kun Brysselistäkin poistetaan jouluvalot. Olisivat nyt jättäneet ensi joulua varten, irrottaminen näytti niin kovin vaivalloiseltakin.

UPS HUPS UPS HUPS. OHO!

Noniin, kerrataanpas tähän mennessä tapahtunutta:
Eilen aamulla usutin paikallista kieltä puhuvan kollegan soittamaan UPSin asiakaspalveluun, jossa pitkän selvittelyn jälkeen sanoivat kaiken olevan, kunnossa, ja paketin toimitusosoitteen vaihdetun työosoitteeseen, jossa odotin eilen vain todetakseni että mitään pakettia ole tulossa.
Sain myös, uskomatonta kyllä, vastauksen hyvin kitkerään emailiin jonka UPSin asiakaspalveluun lähetin. Pahoittelivat sekaannuksista kun paketti oli kai jäänyt skannaamatta ja siksi en ensimmäistä lappua koskaan saanut tms. huttua. Mustaa valkoisella lukee, että asia on hoidossa ja soittavat minulle kun ovat tulossa. Myös ko. postiin laitoin osoitteenmuutoksen töihin.
Noniin, vainoharhaisena on taas odoteltu puoli päivää töissä, ilman tietoa UPS:ista. Mitään aiemmasta oppineena, kävin taas kyttäilemässä vanhaa ystävää Trackeria. Sepä tiesi jälleen kertoa että paketti on lähtenut liikeelle, päätepaikkana tosin edelleen United Kingdom, hiukan jännitti.
Välillä jouduin käymään asioilla toimiston ulkopuolella ja jätin kollegalle kopion passistani mikäli sankarit sattuisivat paikalle juuri silloin, mikä luonnollisesti olisi hyvin tyypillistä.

Saavuin takaisin noin tuntia myöhemmin mutta kukaan ei ollut käynyt. Neuroosivohveli toisen kerran päätti aikansa kuluksi vilkaista Trackeria. Suureksi äimistykseksi tiedot oli päivitetty ja siellä julistettiin että paketti on toimitettu.
Vastaanottajana Augustina.
Jahas.
Alkoi mietityttää josko intohimoni Italiaa kohtaan on mennyt ylilaidan ja jakautuneen persoonani toinen puoli, pesunkestävä saapasmaavaltiolainen, on saanut otteen paketista.

Sydän alkoi jyskyttää sen verran, että näin parhaaksi lähteä tarkastamaan asiaa kotiin ja mietin, olisiko hyvä aika ottaa selvää, minkä nimisiä naapureita minulla on. Pääsen oman taloni alakäytävään, ja minkä näenkään oven vieressä patterin päällä? No pakettini tietenkin. Muistaakseni UPSin ohjeistuksissa luki että tavara luovutetaan ainoastaan varsinaiselle vastaanottajalle joka näytti sitten olevan Augustina-niminen patteri. Ja olisihan se ollut aivan liian suuri osoitus yhteistyökyvystä ja firman toimimisesta että paketti olisi toimitettu siihen duuniosoitteeseen joka sinne ilmoitettiin puhelimitse ja kirjallisesti. En tiedä olisiko mahdollista että talkkari on ollut asialla ja jättänyt paketin siihen kun torvelot ovat sitä tarjonneet ensimmäiselle vastaantulijalle. Aivan sama, nappasin paketin äkkiä kainaloon, ketään ei ollut katsomassa, kenelle se päätyy. Päässä kiehui edelleen hieman koska kuka tahansa muukin olisi tosiaan voinut tehdä niin. Kuka nyt naapureihinsa luottaisi.
Eli loppu hyvähkö sitten....kait. Kävin vielä tarkistamassa postilaatikon, olettaen, että sinne olisi jätetty tieto, mistä paketin löytää kuten yleensä on tapana. EI MITÄÄN. Eli, ellen olisi kytännyt sitä pirun Trackeria, olisin joskus illalla vahingossa voinut törmätä pakettiini postia noutaessa, joka lojui kenen tahansa otettavana yksin talon käytävällä. TÄMÄKÖ ON ASIAKASPALVELUA?!?!?!?!?

Eli viimein, te pahansuovat jotka olette kieriskelleet lattialla toisen epäonnelle hirnuen, tämä tarina on ohi. Ja niin paljon on kyllä ottanut aivoon tämä säätäminen etten osannut enää olla edes superiloinen pakettini sapumisesta ja sisällöstä, niin hartaasti odotettu kuin se olikin. Ja sääli, etten enää IKINÄ voi tuosta lafkasta mitään tilata sillä en testaile mielenterveyttäni leikkimällä hippaa HUPSIn kanssa enää.

On tiistai, 3. helmikuuta,

eikä pakettia vieläkään näy.

Happy feeling is gone.

Hei vaan taas!
Luuliko joku oikeasti että tarina UPSin kanssa olisi päättynyt onnellisesti ja kauniisti? No en minäkään, enkä olisi voinut olla oikeammassa.
Noh, torstaina sitten odotin jälleen hartaasti pakettia ja tällä kertaa päästiin hiukan eteenpäin asiassa. Postilaatikkoon oli ilmestynyt lappu, jossa tyypit kertoivat käyneensä. Harmi vaan että lappuun, josta pitäisi ruksia seuraava käyntipäivä ja muuta kivaa infoa, ei oltu vaivauduttu merkkailemaan päivämäärän ja kellonajan lisäksi mitään muuta. No, lapussa on kohta, jossa voi pyytää tyyppejä toimittamaan kamat jonnekin toiseen osoitteeseen. Rustasin siihen sitten työosoitteen, joka sijaitsee siis naapurikadulla ja puhelinumeroni. Teippasin lapun postilaatikkoon ja jäin odottelemaan.
Työpäivä on ohi, ei mitään. Istuin vielä kotona ja odotin puoli seitsemään asti ja totesin ettei mitään pakettia taida tulla ja oletettavasti mitään ei yritetty edes toimittaa perjantaina.

Riemu repesi sitten myöhään perjantai-iltana kun kävin kytistämässä, taas kerran, UPS:n sivuilta päivityksiä tilanteen suhteen. No, sielläpä luki kissan kokoisin kirjaimin että vastaanottaja, eli allekirjoittanut, on perunut tilauksen ja kieltäytynyt vastaanottamasta pakettia, joten paketti lähetetään takaisin lähtöpaikkaan eli Brittein saarille. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
Eläissäni en ole varmaan niin montaa v****a päästänyt suustani kun ensin äimistyksestä selvisin. Miten on mahdollista kieltäytyä vastaanottamasta pakettia kun ei sitä ikinä ole nähnytkään?!?!? Maksettu jo ja kaikki. Siinä vaiheessa alkoi erinäisten palkkatappajien palkkaaminen pyörimään päässä.

Lauantaina soitin sitten sisuuntuneena asiakaspalveluun vain todetakseni että palvelua on tarjolla vain hollanniksi ja ranskaksi. Kokoomusporkkana ojensi auttavan kätensä ja yritti soittaa paska-aivoille kun ranska on paremmin hallussa. Hetken jonotuksen jälkeen vastaaja ilmoittaa että asiakaspalvelu on auki lauantaisin klo 13.00 asti. Kello näytti noin kahta minuuttia yli.

Vaihtoehdoksi ei jäänyt muuta kuin odottaa maanantaihin asti ja pyytää kollegalta palvelusta ja soittaa. Pohjustin asiaa jo sunnuntaina lähettämällä huutomailia UPS:ille ja lafkalle josta kamat tilasin kertoakseni, millaista paskalafkaa käyttävät pilaamaan omankin maineensa. UPS:n maileissa on vielä sellainen kikka että pituus on rajattu 500:n merkkiin joten Raamatun mittaista rähjäämistä ei voi sinne postittaa. I wonder why.....

Edellisyönä en saanut unta päässä pyörivien kauhuskenaarioiden takia. Onko paketti oikeasti jo matkalla Lontoomaahan vai voiko sen käännyttää takaisin vielä Vohvelistaniin. Oli miten oli, minä en maksa eestaas ajamisesta aiheutuvia kuluja.

Aamu koitti ja odotin kuumeisesti kollegan saapumista että voi pyytää tekemään hätäsoiton. Asiaa selviteltiin ja purin kynsiä odottaen jonkinlaisia eleitä siitä, että asia on vielä korjattavissa. Noh, UPS:n tyypin mukaan heidän hieno Tracker ei kai sittenkään vastaa todellisuutta ja että paketti olisi vielä samassa kaupungissa epätoivoisen suomalaisen kanssa. Kollega sai vaihdettua toimitusosoitteen työpaikalle ja nyt sitten taas tuskanhiki otsalla odotetaan, saapuuko paketti, vai mihin maahan se seuraavaksi eksyy. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sitä en uskalla sanoa. Korvaako UPS myös kaikki päästä revityt hiukset?