I will hunt you down and kick your ass.

Hei!
Leikitäänkö leikkejä? Mulla olisi pari hyvää ideaa?
Ensimmäinen voisi olla pieni arvausleikki keskiviikkoisin. Leikin nimi voisi olla 'Mitä tänään dyykata roskiksesta'. Homman nimi on se, että odotetaan siivoojan käyntiä, kuten joka keskiviikko, ja sen jälkeen mennään kotiin ja arvaillaan, mikä milläkin kertaa on kadoksissa, toisin sanoen, mitä siivoja tänään on heittänyt roskikseen. Kiva leikki, eikö?? Tämänhetkinen saldo on flunssalääkkeet, tiskikoneessa tuhottu Bialetti aka roskiskamaa, kauppakassi ja juuri korkattu huulirasva pääsi joukkoon eilen. Sieltä sen kaivoin kahvinpurujen alta kun silmään sattui osumaan tutun näköinen puteli. Ja nämä siis asiat, joiden poissaolon olen rekisteröinyt/yksinkertaisesti löytänyt tavarat roskiksesta. Asunnon seinät ainoastaan tietävät, mitä muuta roskaämpärin kita on niellyt. Jännää, eikö??

(Mikään ongelma ei olisi itse pirttiään kuurata mutta ei taida olla neuvoteltavissa tämä asia...)

Sitten olisi toinenkin leikki tarjolla! Sen nimi voisi olla 'Ota kiinni jos saat'- kuurupiilon hengessä. Vastakilpailijana tässä leikissä on kuljetus(kadotus?)firma nimeltään (H)UPS. Idea on se, että tilaat tavaraa paikasta A, joka käyttää ko. lafkaa toimituksissaan. Itse en tuota maineikasta lafkaa vapaaehtoisesti käyttäisi mutta näissä tilanteissa ei ole valinnanvaraa.
Sitten ei muuta kuin into piukeana odottamaan paketin saapumista. Näet UPSin seurannasta että matkalla on. Luonnollisesti UPS ei pysty antamaan arviota siitä, mihin aikaan olisivat pakettia toimittamassa vaan saattavat ilmestyä oven taakse milloin tahansa klo 9-19.00 välillä. Itse olen siinä "onnekkaassa" tilanteessa että työpaikka sijaitsee kodin naapurissa, joten ei olisi mikään ongelma kipaista pakettia vastaanottamaan mikäli soittaisivat puhelimeen että ovat oven takana. Mutta puhelimen käyttö on aivan liian yliarvostettua eikä sitä näin ollen käytetä. Summerin soitto ja yllätysyllätys kukaan ei ole kotona eikä pakettia saada toimitetuksi.

Kello seitsemän lyödessä toteat, ettei pakettia sitten tänään tullutkaan vaikka päivystit kotona muutamaan otteeseen eikä laatikkoon ollut ilmestynyt lappua että olisivat missään välissä oven takana käyneet. Omituista tässä on se, että UPS Trakcer väittää että oven takana ON käyty mutta kukaan ei ollut kotona. Kuitenkaan postiluukkuun ei ollut jätetty minkäälaista lappua asiasta eli en tietäisi vierailusta ellen neuroottisesti kyttäisi trakceria. Olisi ollut ihan kiva ele jättää se paperilappu sinne laatikkoon sillä samainen lappu näyttäisi olevan ainut mahdollisuus a) muuttaa toimitusosoitetta b) vaikuttaa paketin loppusijoituspaikkaan silloin kun en itse ole paikalla c) pyytää soittamaan kun ovat hollilla. Noh, ilman lappua en sitten paljoa tee. Se lappu myös kertoisi, minne paketin vievät säilytykseen silloin kun eivät saa vastaanottajaa kiinni ja mistä sen sitten voisi noutaa. Eihän tämän liian helppoa kuulu olla!

Ja jottei paketin jäljittämisestä katoaisi kaikki mielenkiinto liiallisen helppouden takia, UPS:n belgialaiset sivut luonnollisesti ovat flaaminkieliset, jottei lankoja pitkin hyökkääminen onnistuisi.

Nyt ei sitten auta kuin arvailla, kuten armaassa kirkonrotta-leikissä, ovatko tyypit edes käyneet oven takana kun ei lappua näy, ja jos ovat käyneet, kenen laatikossa se lappu on.

Haluaako joku lyödä vetoa että paketti päätyy takaisin lähettäjälle kun vastaanottaja on haluton tekemään eforttia saadaakseen omaisuutensa?

Leikin päätteeksi voidaan arvioida, kuinka monta rauhottavaa tarvitaan tämän leikin aiheuttaman vitutuksen ja raivoapinan tainnuttamiseen.

Viikonloppuactionia

Vertaistuki ja valonkajastus tulevaisuudennäkymissä antoivat pontta liikkua ulos kotoa pitkästä aikaa viikonloppuna. Sadekin malttoi pysytellä poissa ensimmäisen kerran viikkoon, pirun kylmä tosin oli. Päätimme kokoomusporkkanan kanssa lähteä viimein tarkastamaan Körperwelten - näyttelyn, jonka koostuu oikeista ihmisten ruumiista ja sisäelimistä. Saksalainen lääkärisetä on keksinyt oivan keinon säilöä ihmisruhoja "muovittamalla" ne ja tehdä niistä opettavaisia näyttelykappaleita. Yksityiskohtaisempaa infoa 'plastination'- metodista asiasta kiinnostuneille.

Näyttely oli kaikessa absurdiudessaan melko viihdyttävä ja opettavainen, joskin myös raskas. Ihmisen toimintaa ymmärtää hyvin eri tavalla kun pääsee lähietäisyydeltä tuijottamaan sisuskaluja. Tosin syövän ja muiden sairauksien nakertamat elimet olivat aika karua nähtävää...rasvamaksan ja syöpäisten keuhkojen näkeminen varmasti pysäyttää yhden jos toisenkin miettimään omia tupakointi- ja alkoholinkulutus-tapojaan. Ei ollut nättiä ei.
Taiteeksi en välttämättä moista menisi kutsumaan mutta en myöskään ymmärrä paheksuvia ihmisiä joiden mielestä moinen ei ole lapsille sopivaa. Miksi ei olisi kun melko neutraalisti kerrotaan ihmisen toiminnasta, suolenpätkiä ilman sitä verta ja väkivaltaa. Kai nyt pahempaakin on tv:stä nähty? Ja ruumiit ovat niin muovitettuja että on äärimmäisen vaikea sisäistää että nenän edessä on oikeasti kuollut ruumis. Ainoastaan joillekin malleille muuten nyljettyyn naamaan jätetyt silmäripset saivat allekirjoittaneessa aikaan inhopuistatuksia :D

Hinta näyttelyyn on, ehkä ihan perustelluistakin syistä, melko suolainen mutta kyllä moinen kerran kannattaa käydä tarkastamassa.

Viikonloppuun mahtui myös palelua kirpputorilla, kahviloissa notkumista, lantustamista ja toteamus että kevättä saa hetken vielä odottaa.

It's official..

paperisotaa vailla tosin. Mutta niin tässä nyt sitten kävi, arvon ihmiset, että ilmeisesti tämä onneton apina ei osaa sanoa ei ja sanoi 'kyllä' tuohon kohtalokkaaseen kysymykseen, joka minulle esitettiin menneenä maanantaina.
Nyt jos joku alkoi kiljumaan ja kuvitteli, että minua olisi kosittu, voi lopettaa kiljumisen, sillä niin onnekas en ole. Sitä päivää tuskin koskaan nähdään, koska olen edelleen vakuuttunut että lopulta kuitenkin päädyn elämään yksin kissojeni kanssa.
Vastasin siis myöntävästi tarjoukseen jäädä "töihin" kauluspaitacityyn kesäkuulle asti. Jos joku on vaivautunut aiemmin lukemaan niitä vinetyksiä siitä, kuinka pää räjähtää ja poksahtaa ja taannun ameeban tasolle silkasta tylsyydestä, voi nyt esittää kysymyksen 'mitä ihmettä oikein ajattelit??' Noh, luultavasti tämä päivittäinen aivokooma on sitten toiminut lobotomian tavoin ja lakkasin ajattelemasta. Kuitenkin parannuksena nykyiseen tilanteeseen, alan saamaan rahaa siitä että kirjottelen blogia ajankulukseni.
Mieltä lämmitää myös se, että työnantajan ollessa mitä on, palkka ei työhön nähden ole kovinkaan huono. Go riistopulju go!

Voin myös alkaa antamaan kursseja, miten näyttää töissä tehokkaalta ja tehdä itsestään korvaamaton tekemättä todellisuudessa yhtään mitään. Kyllä tästä ura urkeaa.

Eli jos jotakuta harmittaa, ettei kerennyt tulla tarkastamaan cityä, joka ei kuitenkaan ole yhtään pöllömpi, voi alkaa harkitsemaan reissua uudestaan. Hostellin pidosta on kokemusta.

Näillä mennään. Hiphei on taas perjantai, ohjelmassa kait nyljettyjen ruumiiden ja ruhojen ihmettelyä. Niistä lisää myöhemmin.

'Asioilla on tapana järjestyä', joku väitti.

Tulevaisuuden syövereissä ja pohjamudissa hetken aikaa möyrineenä jaksaa hämmentyä kovin siitä, miten elämä voi silmänräpäyksessä ottaa uuden suunnan. Kun on jo hyväksynyt sen tosiasian että tästä jamasta ei nyt vaan ole sujuvaa poispääsyä ja vastassa elämän v***umaisimmat kuukaudet ja elämän lowpoint, napsahtaa hyvin odottamattomalta taholta tilapäistä helpotusta ahdinkoon. Palapeliin loksahti se ensimmäinen pala kohdilleen. Koska kaikkea ei luonnollisestikaan voi saada, on tyydyttävä siihen, että pieni kärsimys nyt palvelee suurempaa tarkoitusta ja pyrkimystä, ja antaa uusia mahdollisuuksia pedata tulevaisuutta hiukan toiveikkaamman näköiseksi.

Voi hetken taas kasata hermojaan ja kasvattaa sietokykyään vastoinkäymisten varalle ja ehkä yrittää hymyilläkin. Kevätkin on kai jo kohta.

Random-juttuja.

Olisikohan viimein aika vastata Neiti Capricciosan haasteeseen.

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen

1. Tykkään neuroosinomaisesti nyppiä erinäisiä karvoja ja haituvia pinseteillä irti erinäisistä paikoista, sekä itsestäni että kanssaihmisistä. Kanssaihmisiltä toki kysyn lupaa, ei siis pelkoa että isken nyhtäjien kanssa jonkun pahaa-aavistamattoman nenäkarvoihin kiinni. Pidän toimintaa kovin rauhoittavana.

2. En voi sietää, jos vessapaperirulla on asetettu telineeseen väärinpäin. Paperin kuuluu rullata YLÄPUOLELTA eikä sieltä takaata. Käännän rullan oikeinpäin, paikasta riippumatta ja koen tekeväni palveluksen maailmalle.

3. Kävin pienenä partiossa, lähinnä siitä syystä, että siellä harrastettiin paljon nyyttäreitä. En ensimmäistäkään virallista partiotaitoa en tainnut koskaan oppia. Mutta söin paljon karkkia.

4. Vihaan Jeff Koonsia. Älä kysy miksi vaan anna edes yksi peruste miksi ei.

5. Suhtaudun musiikkiin ja ihonkoristeluun joskus niin suurella tunteen palolla että pelotan kanssaihmisiä. Taiteen kuuluu liikuttaa, sanon minä.

6. Kiinnyn josku omistamiini aparaatteihin, kuten mp3-soittimeen ja kameraan niin, että puhun niille kuin lapsille. Silittelen niitä myös.

Eipä nyt sitten kovin omaperäistä tullut, kuriositeetteja olisi kai parempi kysyä kavereilta. Rikon nyt kyllä sääntöjä sen verran etten haasta ketään. Blogin tarkoituksena kun ei ollut alunperin kerätä sille miljoonapäistä lukijakuntaa niin eipä ole fellow-blogaajia tullut vastaan muutamaa lukuunottamatta ja nuo ovat jo haasteeseen vastanneet.

Hei, kolme viikkoa enää kurjuutta jäljellä! (ainakin tältä erää, kukapa tietää millaisia temppuja kohtalo taas kehittää...)

Best joke ever

Toivottavasti pääsen näkemään moisen teoksen ennen kuin se vedetään alas :DD

Go Tsekki!

Tosin, tapojen mukaan tämäkin on rakennuksessa johon tavallisella talliaisella ei ole pääsyä...avoin EU!

Onko ahneudella mitään rajaa?

Olen kuullut kerrottavan että hollantilaiset ovat niin ahnetta porukkaa, että myyvät vaikka oman äitinsä jos siitä on tarpeeksi hyötyä. Ilmeisesti armaassa naapurimaassa, Vohvelilandiassa ei olla paljon huonompia. Sain kuulla että toisella tämän maan kahdesta nähtävyydestä on päällään kopiosuoja, joka estää kaikkia, myös yksityishenkilöitä, julkaisemasta kuvia siitä. Kyse on siis siitä molluskakasasta Atomiumista, joka on jo aiemmin blogissa mainittu. Toisin sanoen aivan sama mikä Matti Meikäläinen erehtyy laittamaan lomakuviaan esille nettiin ko. rakennelmasta, voi saada haastemiehen ovelleen.
Jopa expon vuosijuhlaa varten pykättyä näyttelyä varten palkattiin sata photshoppaajaa poistamaan rakennus turistikuvista, joita oli kerätty näyttelyä varten. Tekijänoikeussuoja poistuu vuonna 2075 jolloin arkkitehdin kuolemasta on vierähtänyt 70 vuotta. Ennen sitä, halutessaan käyttää kuvia Atomiumista, on joka kerta maksettava lisenssi säätiölle.

Melko absurdia. Kyseessä on kuitenkin julkinen rakennus joka varmastikin on rahoitettu myös kansalaisten veromarkoilla. Samalla periaattellahan voisi kieltää kuvien julkaisun Eiffel-tornista ja Colosseumista jnejne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ilmeisesti tarpeeksi suurella röyhkeydellä voi maailmassa tienata ihan mukavasti, keinoja näemmä riittää.

Hävetkää belget.

Luovutan.

Ei tästä mitään tule.

Uutiskriitikko iskee taas.

Minua on aina kovasti ihmetyttänyt ilmiö jossa puolueet haalivat erinäisiksi kansan edustajiksi tai kansanedustajiksi suomalaisia julkisuuden henkilöitä. Voisiko joku selittää, mikä logiikka siinä on, että ajatellaan että tyyppi, joka useimmiten on tehnyt jotain ihan muuta kuin politiikkaa koko elämänsä eikä koskaan varmaan osoittanut sen suurempaa mielenkiintoa asiaa kohtaan, olisi yhtäkkiä pätevä ajamaan koko kansan etuja.
Itse pääkallonpaikalla asioita seuraavana olen havainnut, käsiteltävät asiat eivät aina ole niin helppoja ja yksiselkoisia, joten olisi mukavaa että esimerkiksi meppeinä olisi henkilöitä, jotka asioista tietäisivät jotain a) joko opiskelleena b) politiikassa pyörineenä c) edes jotenkin.

Näistä ja monista muista syistä ei vain tahdo taas päähän mahtua, mitä setien ja tätien pienissä päissä on taas pyörinyt kun on saatu Jani Sievinen suostuteltua eurovaaleihin kisaamaan???
Nummelalainen uimari, joka ei imho tunnu varsinaiselta ruudinkeksijältä (ex-vaimo tukee käsitystä). Käynyt JOPA peruskoulun, tuon suuresti sivistävän laitoksen ja taitaapa olla harrastanut vielä vaimonmätkintääkin.
Mepin saappaat kun eivät esimerkiksi ole mitkään kovin pienet niin tuntuu aivan järjettömältä hetkeäkään ajatella että jotkut sieviset hommassa loistaisivat millään tavalla.
Jos asioista päättäminen kiinnostaa muutoinkin kun vain silloin kun joku asiaa ehdottaa niin voisi harkita lähtevänsä liikkeelle hiukan alemmalta tasolta....

Tuskin mitään huolta että kaveri ikinä tulisi vaaleissa loistamaan, mutta hiukan huolestuttavaa että halutaan antaa kuva, ettei koulutuksella ole niin väliä, kauhot altaassa ja voit päästä mahtipalkoille päättämään koko EU:ta koskevista asioista. Aikamoista keskisormea niille, jotka vuosia luuhaavat koulussa että mahdollisesti joku ura jostain instituutiosta aukeaisi.

Kai se on on vaan niin että Suomikin on hieno mahdollisuuksien josta se pienikin ponnistaa, tosin kai vielä on Schwarzeneggeriin matkaa!

Every day is exactly the same

Sunnuntailaiskailuja tukka pystyssä ja sunnuntairötköihin majoittuneena arvostaisi paljon enemmän, jos olisi menneellä viikolla tehnyt jotain muutakin kuin sitä samaista pyllyllään istumista/makaamista....Menee tästäkin hienosta harrastuksesta hohto. Tosin tieto siitä että ensi sunnuntaina tiedossa on myös rapsutusta ja tukan silittelyä lohduttaa kovasti :)

Tilanne sään kannaltakaan ei taida sittenkään olla ihan toivoton täällä. Asteita ulkona kai on sen verran, että katoltaa ropsii vettä aka sulanutta lunta niin, että melkein luulisi satavan. Kevättä odotellessa edelleen.

Täydellinen sunnuntaibiisi soi repeatilla <3

Haasteeseen lyhyt ja ytimekäs vastaus

Miero nakkasi haasteella, jossa piti listata valkokankaan ja tv:n ihastuksen kohteita. Kalan muisti vaivaa joten listasta tulee todella lyhyt, koska mieleen tulee yksi ainut:


Seamus O'Grady.

Justin Theroux'n esittämä irlantilaiskonna pätkästä Charlie's Angels: Full Throttle (en suostu vastaamaan kysymyksiin, miksi olen moisen laatuleffan nähnyt alunperin....krhm.)

Niin paha ja niiiiiin kuuma,myös vaatteet päällä antaisin moisen heitellä itseäni pitkin seiniä anytime. Pieni ärrää pärisyttävä ukko joka heiluu henkseleissä ja (MIERO HUOM!) maihareissa. Ja kyllä, voin katsoa tuon ah, niin älykkään leffan koska vain uudestaan jotta voin ihailla kun hottis vetää Drew Barrymorea pataan <3

Päivää jatkuu kuolaa valuttaen.

EDIT: Miten saatoinkaan unohtaa Jack Sparrown!!

Järjestäen ylimieliset, tuhmat rentut, missä leffassa niitä on, niistä minä tykkään. Ei tietenkään mitään yhteyksiä tosielämään.

Vanhoja kuvia Brysselistä viimein

Viimein niitä harvoja otoksia, joita olen jaksanut täällä räpsiä, vielä silloin kun oli lämmintä ja vihreää. Yritän myös saada rullakuvia laitelluksi jahka jaksan.

Seuraavasta linkistä löytyvät, olkaat hyvät.
KLIK!

Tunnustuksia

Tunnustan, etten ole liikkunut kotoani, töissäkäymisen lisäksi, neljään päivään. Horrostan, kunnes pakkanen laskee. Kerron tämän siksi että jollain keinolla saisin itseni pakotettua edes ruokakauppaan kun tiedän saavani paheksuvia mietteitä niiltä epäihmisiltä, jotka kykenevät toimimaan normaalisti näissä lämpötiloissa.

Tunnustan myös erään hassun pikku kömmähdyksen Lyonin reissulta ennen kuin Pierre lavertelee kaikille erikseen. Naurakaa nyt kerralla niin saadaan tämäkin hoidettua.
Olen aina ihmetellyt niitä hölmöläisiä, jotka eivät ymmärrä tarkistaa lento-/juna-/whateverlippujaan ennen reissua/tapahtumaa. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Noh, kotiinpaluu koitti menneenä lauantaiaamuna jo ennen klo 8:aa, joten liikkeelle kohti asemaa piti lähteä jo reilusti ennen seitsemää. Vähintään epäinhimillistä. Melkoisen väsytystaistelun jälkeen sain murisevan Pierren pukemaan ja lähtemaan asemalle saatille. Noh, laiturille asti päästiin ja tarkastamaan vaunua ja paikkaa, ennen junan saapumista. Päivämääränä 4.1. Hetkinen. Bussilipussa taisin nähdä eri päivämäärän, 3.1.
Sillä hetkellä taisin miettiä, olenko liian lähellä junan kiskoja ja kuinka kovaa voin juosta rinkka selässä. Tein siis klassiset ja yritin lähteä päivän liian aikaisin. Voi pyhä typeryys.

Pierre kuitenkin otti uutiset suht'hyvin, mitä nyt pari tappouhkausta saattoi ladella :D
Seuraavana aamuna jouduin yksin taivaltamaan rautatieasemalle.

Kraka ojennukseen taas!

Takaisin talvisessa Vohvelilandiassa, pakkasta on kymmenisen astetta ja lunta ja tappajajäätä all over the place. Tervetuloa kotiin siis.
Pari viikkoa ranskanmaalla meni melko nopeasti, vaikka suurin osa ajasta meni laiskotellessa ja lihotessa. Pari ensimmäistä päivää katosivat ostoshelvetteihin, jotka olivat jopa pelottavampia kuin olin alunperin kuvitellut. Se kappojen koko ja se ihmisten määrä saivat kyllä ikävöimään äitiä. Joulun pyhät menivät rennosti syödessä, skannatessa pukin tuomalla uudella silmäterällä ja Frendien pari tuotantokautta kolutessa. Hyvin rentouttavaa kaikkiaan.

Pierre ahkerasti toimitti turistioppaan virkaa ja esitteli kaupunkia, voittopuolisesti kuitenkin paria pääostoskatua, jotka tunnetusti ovat aina hyvin rauhallisia ja miellyttäviä paikkoja pienelle iltapäiväkävelylle :D Olin kuitenkin selkärankainen(ja köyhä), joten mukaan ei lähtenyt ensimmäistäkään rättiä!
Aika hyvin tuli kai koluttua itse kaupunki, suburbeja myöten kun kyläilin Pierren työpaikalla vilkuttelemassa apinoille. Ei siis pelkästään kollegoja, vaan myös ihan oikeita apinoita. Raasut tosin ovat koe-elikoiden roolissa joten ihan Korkeasaarifiilikseen ei siellä päässyt :S Yritän kuitenkin pitää sisäisen kettutyttöni kurissa ja uskotella itselleni että niiden avulla pelastetaan vielä maailma.

Hiukan mukavammissa oloissa oli sitten apinoita varsinaisessa minieläintarhassa, joka oli kovin hämmentävä tapaus siinä mielessä, että sinne ei maksanut mitään sisään ja kuitenkin eläimiä siellä oli mangusteista leijonien kautta alligaattoreihin. Moisia ei Korkeasaaresta edes löydy! Harmillisesti suurin osa elikoista oli sisällä kylmän sään takia mutta yritän puskea sinne tölläilemään karvakasoja sitten kesämmällä :)

Toinen suuri hämmennyksen aiheuttaja oli kyllä Pierren ah, niin paljon hehkuttama Sergio Tacchinin siniset tuulihousut -muoti. Ihan oikeasti, WTF?!? Mistä lähtien on ollut tyylikästä pukeutua turkoosinsinisiin tuulihousuihin? Seuraan kai fäshöniä vielä vähemmän kuin luulinkaan. Ei auta, sellaiset tuulipökät oli jalassa noin joka toisella tyylihirmulla, tytöillä ja pojilla, enimmäkseen arabiväestön edustajilla.

Lyon oli kaikkiaan ihan mukavan oloinen kaupunki, pirun kylmä siellä vaan oli. Ei tosin niin kylmä kuin täällä nyt.

Reilu kuukausi vielä jäljellä kauluspaitaleikkejä ja sitten ansaitulle Rooman lämmittelyomalle ennen kotiinpaluuta :)