Mitä ihmettä, tajusin vasta nyt, etten syönyt sitten ainuttakaan pääsiäismunaa...(sitä Mignonia ennen pääsiäistä ei lasketa) Keskitin kai kaiken tarmoni Colomban etsimiseen niin että munat unohtui. Eikä Colombaakaan koskaan sitten löytynyt. Ranskikset ei vaan ymmärrä kärsimysherkkujen päälle.
Edellisellä reissulla meinasin myöhästyä Pariisin bussista check in:istä tietämättömänä, tällä kertaa meinasin jäädä junasta samasta syystä. Luulin olevani asemalla hyvissä ajoin mutta Eurostarin kohdalle päästyäni vastassa oli taas tiski, jonka yläpuolella luki 'Check in'. Porukkaa hengaili porteilla rauhallisen näköisenä ja arvelin, että odottavat niiden aukeamista mutta mennessäni kysymään tiskivirkailijalta junaan pääsystä, kertoi tämä äidillisen toruvasti että junassa olisi korkea aika olla jo! Ennen laiturille pääsyä vastassa olikin vielä laukun läpivalaisu, metallinpaljastimet ja passintarkastus. Junan pääteasema olikin London, UK, mistä olin autuaan tietämätön ja joka toi järjen kaikkeen ylimääräiseen vouhotukseen. Itse olin menossa vain Lilleen asti vaihtamaan junaa.
Junassa oltiin siis taas joitain minuutteja ennen sen lähtöä, sehän riittää.Lillessä oli luppoaikaa toista junaa odotellessa ja kävin pikaisesti katsastamassa lähikorttelit. Ensivilkaisut antoivat ihan perussymppiksen kuvan ranskalaisesta kaupungista, jonka katukuvaa piristämässä oli kadunvarsia pitkin jättiläismäisiä, kiiltäviä ja mustia paholais- ja enkelivauvapatsaita. Hämmentäviä taaperoita, joilla oli liskonhäntiä ja lepakonsiipiä :D
Kauaa en ehtinyt kiertelemään joten sinne voisi joku viikonloppu mennä erikseen käymään, matkaa ei ole Rysälästä kuin sen puoli tuntia.
Hiukan eteläisempään Ranskaan saavuin illemmalla ja asemalla oli vastassa ihan lempeän näköinen pääsiäispupu :)
Leijonacity näytti hiukan viehättämmältä kuin joulukuisessa kalpeudessa. Tosin edelleen haluaisin jututtaa asianosaista kaupunkisuunnittelijaa ja saada selvyyden siihen, miksi kaupunki on täynnä "puistoja ja aukioita", jotka on päällystetty hiekalla. Missä on kaikki vihreä jota yleensä nurmikoksi kutsutaan? Ilma oli lämmin mutta muutoin kevään etenemisestä oli vaikea tehdä arvioita kun missään ei näkynyt viheralueita, joista moisia päätelmiä voisi tehdä. Kaupunki on täynnä moisia pikkuaukioita joissa olisi ihanaa istuskella nurmikolla ja lukea kirjaa ja tuijotella ohikulkevia ihmisiä. Ajatus ei vaan houkuta kun hiekka pöllyää suuhun ja sieramiin.
Onneksi kaupungissa on sentään yksi isompi puisto, jossa ruohoa ja rehuja riittää. Elämä tuntui aika nautittavalta auringonpaisteessa maatessa ja siliteltävänä. Eläintarhan otuksia oli enemmän näkösällä kuin viime reissulla ja kaikista riemukkaimpia olivat läpitunkevasti tuijottavat lemurit, jotka hihityttävät Madagascar-pätkistä tykkääviä. Temppuapinalle pahoittelut etten onnistunut nappaamaan yhtä tuliaiseksi :P Kissalaakso-osio oli rempassa joten näkösällä oli ainoastaan nukkuva Amurin kissapeto.
Samaiseen puistoon mahtuu myös kasvitieteellinen puutarha, jossa ihastelin magnoliapuuta. Suurin osa terälehdistä oli jo pudonnut maahan mutta kovin kaunis se oli silti punaisissa sävyissään.
Tämänkertaiseen reissuun sisältyi ennätyksellisesti myös iltaulkoilua, peräti kahtena iltana! Perjantaina oli Pierren valinta käydä ihmettelemässä leffa-noise-iltamaa, eli kilinää, kolinaa ja särinää ja eläviä kuvia. Osa meni kyllä hiukan yli oman ymmärryksen mutta osa upposi ihan hyvin ehkä johtuen siitä, että kilinää ja kolinaa tuotettiin myös rumpuja paukutellen. Kaikkiaan ihan mukavaa ja erityisen mukavaa oli, että Pierre pääsi viimein hengaamaan jonnekin missä viihtyi :)
Lauantaina oli allekirjoittaneen toiveesta keikkareissu, joku ranskalainen poppoo ja jenkkiryhmä This will destroy you, ajattelin että voisi olla tarkastamisen arvoinen mutta tiedä sitten, johtuiko paatin(keikka oli siis jokilaivassa sijaitsevassa baarissa) äänentoistosta, liian kovasta volyymista, bändistä vai mistä, mutta eipä tuo nyt varsinaisesti vakuuttanut, kuulosti paremmalta MySpacesta kuunneltuna. Ihan mukavaa oli silti. Julkinen liikenne lakkaa kulkemasta kovinkin aikaisin joten kotimatka taittui kävellen. Tosin sen ansiosta pääsin näkemään Lyonin mahtavaa arab trashia notkumassa yökerhojen ovilla, pukeutuneena kokovalkoisiin. Niin kaunista, ah!
Ei niin hyvää etteikö jotain pahaakin.
Sain myös osani ranskalaisten röyhkeydestä kun pahaa aavistamattomina käveltiin kadulla ja vastaan tuli tuntematon tyyppi joka otti asiakseen kommentoida silmälasikäärmepariskunnan laseja. Jo liian monta kommenttia yhdennäköisyydestä kuulleena alan tulla siihen tulokseen, ettei tässä auta kuin luovutaa ja käydä vaan ostamassa ne matchaavat tuulipuvut.
Ei niin hyvää etteikö jotain pahaakin.
Sain myös osani ranskalaisten röyhkeydestä kun pahaa aavistamattomina käveltiin kadulla ja vastaan tuli tuntematon tyyppi joka otti asiakseen kommentoida silmälasikäärmepariskunnan laseja. Jo liian monta kommenttia yhdennäköisyydestä kuulleena alan tulla siihen tulokseen, ettei tässä auta kuin luovutaa ja käydä vaan ostamassa ne matchaavat tuulipuvut.
