jotka saavat apinanraivon puskemaan ulos:
1. Kahvinkeittimen pohjalle jätetty, juuri pohjan peittävä liru, josta ei todellakaan saa enää kupillista mutta ei silti vaivauduta 1) kaataamaan sitä loppua pois 2) sammuttamaan sitä keitintä, jolloin seurauksena on mukava palaneen kahvin käry ja savu joka nousee ilman kahvia jääneen korvista.
2. Jääkaapissa on litran pullo kuplaista mineraalivettä. Tarjolla olisi myös ihan naturellia lähdevettä. Joku kuitenkin valitsee hiilihappoisen veden, mutta on sitä mieltä, että sitä eivät toiset ansaitse, vaan korkkaa iskemättömän pullon, ottaa siitä lasillisen, ja heittää pullon takaisin kaappiin korkki puoliksi auki. No bubbles. No fun.
3. Italialaisen ruuan intoilijana ihmisryhmä nimeltään 'pastaraiskarit' saavat aina tuskanhien helmeilemään pastanatsin otsalla. Hempeät kutsumanimet kuvastavat hyvin asian ja tilanteen vakavuutta. Pastanatsi on se henkilö, jonka mielestä italialaisen ruuan valmistamiseen tulee suhtautua vakavuudella ja arvostuksella ja tietyt säännöt korvan takana pitäen. EI NIITÄ SÄÄNTÖJÄ OLE HUVIKSEEN KEKSITTY. Pastaraiskaaja on taas sellainen tapaus, jonka mielestä pastan valmistaminen ei ole ihan niin justiinsa. Nämä kaksi kun laitetaan samaan tilaan ja väliin pastakattila, on usein seurauksena kovaa huutoa ja ahdistusta.
Pastanatsin saa helpoiten kiljumaan laittamalla pastan "kypsymään" veteen joka ei edes kiehu. Astetta raaempi versio on laittaa pastat kylmään veteen seisomaan ja odottamaan kuumenemista. Spaghettia keitettäessä pastanatsi näkee varmasti punaista kun puolet spaghetista on kattilassa vedessä ja toinen puoli ulkona heilumassa. Näinkö saadaan tasaisesti kypsää tavaraa? Pastaraiskari, näiden laiminlyöntien lisäksi, myös vähät välittää kypsymisajoista, kymmenen vai kolmenkymmentä minuuttia, ei ole niin justiinsa.
Pikkumaista, saattaisi joku sanoa mutta luulen, että huutomylvinnän uhreiksi joutuneet eivät silti suosittele kokeilemaan edellämainittuja temppuja pastanatsin lähettyvillä.
Kaksi ensimmäistä aiheuttavat ärsyynnystä kai siitä syystä että näin toimivat ihmiset osoittavat toimillaan täyttä välinpitämättömyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Viimeiseen ainut järkevä selitys on kai se, että olen, Mr. Mieron hienoa termiä käyttäen, sairas sika.
Omia kokemuksia voi vapaasti jakaa, pikkumaisuus kunniaan!
Là où Naissent les Couleurs Nouvelles
12 vuotta sitten
3 kommenttia:
Sairas sika on muuten Nuun ja Kesiksen lanseerauksia jälleen. :)
Mä en keksi nyt yhtään hyvää esimerkkiä pikkumaisuudestani mutta niitä on kyllä olemassa. Keittiössä mä oon takuulla pedantti ja tarkka, johtuen tietysti siitä, että en osaa tehdä mitään ilman tarkkoja ohjeita.
Okei, sitten saat kunnian ainoastaan hyvän laittamisesta kiertoon :D Ja kiitos leideille!
1) Vaihtamaton vessapaperirulla. Mikä helvetti siinä on, ettei sen viimeisen palan käyttäjä VOI laittaa tyhjän rullan tilalle uutta. SAATANA. (tämä vaivasi lähinnä ex-avon kanssa asuessa, nykyään voin raivota vain itselleni, jos se on vaihtamatta)
2) Poisviety roskapussi ja sitä seuraava uuden roskapussin puuttuminen. Onpa kiva, kun lättäät sinne roskikseen jotain vetistä mössöö ja vasta sen LÄTS-äänen kuultuasi tajuat, ettei se edellinen idiootti laittanu uutta pussia vanhan tilalle.
Nää on ihan mun suosikki-inhokit.
Lähetä kommentti