Aurinkoinen vastaanotto

Lähtö koitti Otaniemestä kohti lentokenttää siinä kuuden aikaan aamulla, melkein nukkumattoman yön jälkeen. Alun perin aioin sisseillä ja mennä busseilla kentälle, kunnes tajusin että tavaroiden kantamiseen oli tarvinnut lisää noin kaksi kättä. Köyhät kyykkyyn ja taksilla siis.

Lennot meni torkkuessa ja perillä aamupäivästä vastassa kentällä oli ystävällinen sihteeri nimikyltin kanssa. Brysselin lentokentällä matkat muuten on tuskaisen pitkät, pari kilsaa sai suhata portaita ylös ja alas ennen kuin pääsi noutamaan bagaasinsa. Kenttä on tosi lähellä keskustaa niin matka meni nopeasti, vilauksen ehin näkemään Atomiumista (http://en.wikipedia.org/wiki/Atomium) ja ajettiin myös NATOn päämajan ohi joka kuuskytlukulaiseen kammoarkkitehtuurityyliin näytti ihan vankilalta.

Veroniquè -sihteeri esitteli pikaisesti toimiston ja duunipaikan ja armollisesti ilmoitti että tarvitsee tulla paikalle vasta huomenna. Päikkärit tiedossa siis. Tiesin, että asunto on lähellä toimistoa mutta siinä vaiheessa kun taloa vaihdettiin viereiseen kävellen autotallin läpi, tajusin että asun siis käytännössä viereisessä talossa, tiedossa siis vähintään armollisia aamuherätyksiä ja kun ei tarvitse edes aamuruuhkissa taistella muiden kanssa niin olen vähintään tyytyväinen.

Asunto on HOAS-mörskiin tottuneena vähintään hulppea, täysvarusteltua tiskikonetta, telkkaria ja LP-levysoitinta myöten :) Neliöitä arviolta nelisenkymmentä ja ah, ihana iso parveke, jossa juon aamukahveja sitten rauhassa viikonloppuisin koska syksyhän ei tule koskaan eikä täällä koskaan myöskään sada. Laittelen asuntoesittelykuvia lähipäivinä tänne kunhan vaan saan aikaiseksi.

Sää oli tosiaan poikkeuksellisesti aurinkoinen ja lämmin eli ei heti tarvinut märkiä rättejä ottaa päin kasvoja.

Huomenna yritys jaksaa lähteä tutkailemaan ympäristöä, tänään rajoittui lähikauppaan ulkoilu kun nukkuminen tuntui mielekkäämmältä ja laukutkin pitäisi purkaa.