Hähhä, kahvisieppo on palannut toimistolle ja itse olen tauolla tuon katalan myrkyn ryystämisestä, joten sen keittely ottaa aivoon vielä enemmän kun itse juon sen kupin päivässä jos sitäkään ja jonnekin se taas katoaa sieltä pannusta.
Minulla nyt sattuu olemaan aika mitätön toleranssi tasa-arvon suhteen. Ei ole miesten töitä ja naisten töitä, on melko pitkälti vain asennevammoja.
Tosiaan kahvisieppohan ei ole kollegani vaan toisen lafkan kesätyöntekijä ja nämä ovat alivuokralaisina omalle työnantajalleni. Solidaarisuutta toki on ainakin heidän suuntaansa eli ne sumpit voidaan keittää heidänkin vieraillensa tarpeen vaatiessa ja muutenkin olla avuksi tarpeen vaatiessa. Itse kuitenkin näkisin tilanteen muuttuneen edes jossain määrin sillä hetkellä, kun kahvisieppo astui taloon. Kahvisieppo kun on täällä kesätyöntekijän tittelillä eikä mikään puolen vuosisadan ikäinen asiantuntija joka olisi korkeammassa asemassa kuin minä.
Se käpy meni täällä sieraimeen tällä kertaa siitä ilosta, että minua pyydettiin hoitamaan heidän vierasryhmänsä kahvitus ja muu nesteytys ja samalla olemaan kai ovivahti yms.
En tiedä, mikä kahvisiepon tarkka työnkuva on mutta tuskin se mitään ydinfuusioita siellä suljetun ovensa takana kehittelee. Ja tosiaan suullinen sopimus on myös siitä, että hänen kuuluisi avittaa meitä tarpeen tullen (mitä tuskin ikinä tapahtuu).
Ylpeä ja vittumainen kun olen, en nyt vaan kyennyt nielemään sitä, että minun pitäisi olla piikana ja kahvinkeittäjänä heille ja aika selkeästi siitä syystä että olen nainen ja se on kai naisten homma...Joo ei käy.
Harmi vain että juuri silloin kun täällä pitäisi olla vahtimassa, minun pitääkin olla toisaalla kuuntelemassa tärkeitä ihmisiä. Siinäpä sitten sedän(kahvisiepon esimies) leuka loksahti kun hänelle kerrottiin että ei täällä ole kukaan paikalla silloin että se on nyt kuule oman kesäpoikasi tehtävä keittää sumpit ja olla ovimikkona. Niin, ei varmaan ukolle tullut mieleenkään moinen ajatus kun eihän miehiä(poikia) voi moisia pyytää tekemään. Itse en ole heidän palveluksessaan joten mikähän hemmetin ongelma tässä on?
V*****a moinen asenne joka elää ja voi hyvin vielä tälläkin vuosituhannella. Kollegani yritti toppuutella että näin se useimmiten menee. Kai se menee jos kukaan ei koskaan asetu poikkiteloin? Ei haittaa vaikka aiheuttaisin pahennusta mutta jos samalla saan aikaiseksi edes jotain mietteitä seniilien päässä niin vastarannan kiiskeily on ollut sen arvoista.
Setähän on sama setä, josta en varmaan täällä kertonut mutta joka silloin, kun harkkariaikani oli loppumassa, päätti lähestyä minua sähköpostitse (hyvin kostean lounaan jälkeen hajusta päätellen) ja pyysi lähtemään kanssaan keskellä päivää naapuripubiin drinkille kahden kesken kun on tapana ollut ne mukavat sihteeriköt viedä yleensä lounaalle komennuksen päättyessä. Kieltäydyin kunniasta kiireisiin vedoten. Ja kahvisieppo sai kesäduuninsa kaiketi siksi, että iskä on iso pomo isossa lafkassa, isi hoiti.
Kaiken tämän jälkeen on vaikea olla mieliksi moiselle apinalaumalle.
On ne sedät sellasia vekkuleita.
Là où Naissent les Couleurs Nouvelles
12 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti