Hups, viime merkinnästä onkin pieni hetki, täällä ravaili vieraita ja välillä piti levätä niistä toipuakseen niin ollut hiljaista tällä rintamalla. Jos nyt kootusti yritän kasailla nähtyä ja koettua.
Elämä on aika lailla hymyillyt sen jälkeen kun sain Saksasta asti raahatun Bialetin syliini. Esineiden palvontaa parhaimmillaan <3
Sekä Pierren että Saijan kanssa tuli aika tehokkaasti turoiltua ja nyt jo melkein tuntuu siltä että kaupunki alkaa olla suunnilleen hallussa ja koluttukin nähtävyyksien osalta. Museoita sitten kai seuraavaksi ja sit voikin alkaa suuntamaan kulttuurimatkoille naapurikyliin. Manneken Pis, joka on ehkä suurin (tai pienin) vitsi ikinä, on kytätty muutamaan kertaan ja Atomium, vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten väsätty väkkyrä (=raudan kiderakenteen 165 miljardikertainen suurennos) oli ihan hauska vaikkei sisälle asti vielä ehtinytkään kytistämään.
Kuuluisat vohvelitkin on nyt sitten testattu enkä oikeasti voi ymmärtää mistä kaikki haloo. Sokeritaikinaa joka aiheuttaa käsittämättömän oksetusolon. Ahne kun heittää vielä päälle Nutellaa ja banaania niin mahanmongerrus on mahtava. 2 syönyt ja alkaa riittää. Tuntuu käsittämättömältä ajatus että paikalliset noita vetäisivät muuttumatta hervottomiksi laardipyllyiksi.
Suklaa sitten asia erikseen. Nyt ymmärrän mistä se on maineensa saanut.
Poden tällä hetkellä flunssaa kun sitten päätettiin sisseinä istua parvekkeella yömyöhään liian vähissä vaatteissa, onneksi tänään sain viimein VAIN kolmen viikon odottamisen jälkeen pahvilaatikkoni jossa oli 3 pipoa :)
Duunijutut ei kuitenkaan ketään kiinnosta joten passataan ne tällä kertaa. Vuoden suurin happening hoidettiin ihan kunnialla mutta se siitä, pokkuroin sujuvasti tärkeitä ihmisiä.
Siinäpä se suunnilleen hyvin tiivistettynä, tukkoisella päällä ei oikein juttu luista.
Ja saa toki kertoilla kuulumisiaan tähänkin suuntaan, ihan näin vinkkinä :)
Là où Naissent les Couleurs Nouvelles
12 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti