Parempaa elämää virastokaupungin ulkopuolella

Viime viikko oli kaikin puolin melko vaisu, en käynyt missään, en nähnyt ketään. Kaikilla tuntui olevan kiireitä ja jäi sitten iltatorikin väliin mikä oli kovin harmillista. Muutenkin oli pieni uupumuksen tunne kaikesta mikä kyllä tuntuu taas laantuneen, varmaan myös sen ansiosta että Pariisin reissu häämöttää jo muutaman päivän päästä :)

Perjantaina joka tapauksessa käytiin viimein, edellisen vkonlopun epäonnistumisten jälkeen Cafe Belgassa, ensimmäisessä mukavassa baarissa mitä tästä kaupungista on löytynyt. Mieli oli illalla kyllä aika korkealla, sillä sain opinnäytetyön ohjaajalta melko lailla hyvää palautetta aika kypsästä raakileesta jonka lähetin aiemmin :) Viime silauksia vailla alkaa sekin tuskien taival olemaan paketissa. Uskomatonta!

Lauantaina sitten oli taas turoilureissu, seurana oli yksi uusi harkkarituttavuus ja tällä kertaa suuntana oli Antwerpen, joka oli kyllä paljon viehättämpi kuin mitä öinen ensivisiitti pari vuotta sitten antoi ymmärtää :D
Turtuneena jos kaikesta tankperseilystä Brysselissä, ihastuin paikkaan välittömästi. Heti rautatieasemalla joutuin huokailemaan kovaäänisesti, Antwerpenin asema on ehkä kaunein mitä olen koskaan nähnyt. Liukuportaiden yläpäässä vastassa oli aivan käsittämättömän kaunis Art Nouveau-seinä ja muutenkin kattorakennelmat hivelivät silmää. Ihana.

Kaupunki oli muutenkin tosi värikäs ja boheemin oloinen, väriä ei oltu säästelty ja ihmiset oli omalaatuisia. Myöskään kauppatarjonnassa ei ollut valittamista :D
Lounaankin kanssa kävi tuuri, kierreltiin pieniä kujia ristiin ja vastaan tuli pienen pieni ruokapaikka, jossa oli tarjolla ihania bageleita ja lämpimiä leipiä ja ihanaa omenapiirakkaa. Taustalla soi jazz ja kaikki oli kovin söpöä pienintä yksityiskohtaa myöden :) Mukava laiskottelutunnelma josta ei olisi enää halunnut lähteä pois. Vastaavan kun löytäisi Brysselistä....

Ehdittiin myös käydä katsastamassa hieman kulttuuria, muotimuseossa nimittäin :D
Siellä oli Maison Martin Margielan, yhden Belgian tunnetuimman muotisuunnittelijan, näyttely, joka kattoi koko uran. Suomessa taitaa tyyppi olla tietyissä piireissä kovinkin suosittu, hiukan kapinahenkistä tyyliä joka välillä meni kyllä ihan yli. Joka tapauksessa ihan ok näyttely, varsinkin kun maksoin siitä sen kokonaisen yhden euron, nuorena on hyvä olla!

Kaikenkaikkiaan Antwerpen oli kyllä paikka mihin joudun lähtemään vielä uudemmankin kerran :) Paluu Brysseliin moisen hengailupaikan jälkeen tuntui kovin tylsältä.

Aika kipittää/ muistilokeroiden kaivelua

Hups, viime merkinnästä onkin pieni hetki, täällä ravaili vieraita ja välillä piti levätä niistä toipuakseen niin ollut hiljaista tällä rintamalla. Jos nyt kootusti yritän kasailla nähtyä ja koettua.
Elämä on aika lailla hymyillyt sen jälkeen kun sain Saksasta asti raahatun Bialetin syliini. Esineiden palvontaa parhaimmillaan <3

Sekä Pierren että Saijan kanssa tuli aika tehokkaasti turoiltua ja nyt jo melkein tuntuu siltä että kaupunki alkaa olla suunnilleen hallussa ja koluttukin nähtävyyksien osalta. Museoita sitten kai seuraavaksi ja sit voikin alkaa suuntamaan kulttuurimatkoille naapurikyliin. Manneken Pis, joka on ehkä suurin (tai pienin) vitsi ikinä, on kytätty muutamaan kertaan ja Atomium, vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten väsätty väkkyrä (=raudan kiderakenteen 165 miljardikertainen suurennos) oli ihan hauska vaikkei sisälle asti vielä ehtinytkään kytistämään.

Kuuluisat vohvelitkin on nyt sitten testattu enkä oikeasti voi ymmärtää mistä kaikki haloo. Sokeritaikinaa joka aiheuttaa käsittämättömän oksetusolon. Ahne kun heittää vielä päälle Nutellaa ja banaania niin mahanmongerrus on mahtava. 2 syönyt ja alkaa riittää. Tuntuu käsittämättömältä ajatus että paikalliset noita vetäisivät muuttumatta hervottomiksi laardipyllyiksi.

Suklaa sitten asia erikseen. Nyt ymmärrän mistä se on maineensa saanut.

Poden tällä hetkellä flunssaa kun sitten päätettiin sisseinä istua parvekkeella yömyöhään liian vähissä vaatteissa, onneksi tänään sain viimein VAIN kolmen viikon odottamisen jälkeen pahvilaatikkoni jossa oli 3 pipoa :)

Duunijutut ei kuitenkaan ketään kiinnosta joten passataan ne tällä kertaa. Vuoden suurin happening hoidettiin ihan kunnialla mutta se siitä, pokkuroin sujuvasti tärkeitä ihmisiä.

Siinäpä se suunnilleen hyvin tiivistettynä, tukkoisella päällä ei oikein juttu luista.

Ja saa toki kertoilla kuulumisiaan tähänkin suuntaan, ihan näin vinkkinä :)