5 päivää vapauteen

Hiiohei, vika viikko toimistoelämää edessä. Ihan yhtä lailla ottaa aivoon istua täällä maanantaiaamuna vaikka kuinka tietäisi että viimeistä viedään.
Bloggaaminen on kuivunut kasaan vaikka kai täällä jotain on tapahtunutkin, kuten once in a lifetime-experience olla kuin belgialaiset ja jonottaa tunti tuulessa ja viimassa ranskalaisten takia, viimein päätös mennä käymään siinä museossa jonne olen yrittänyt mennä syyskuusta lähtien ja toteaminen että sehän on kiinni keskiviikkoon asti näyttelyn purkamisen takia, juhannusaaton vietto Antwerpenissä katuja kuluttaen ja käynti lempiravintolassa syömässä parasta Pasta Bolognesea ikinä, eksyminen punaisten verhojen kaduille joita kokonaisuudesssaa oli pienen kylän verran, juhannuspäivän vietto porukalla puistossa Juhannusjuhla/Läksiäis/Synttärit-nimikkeellä joista yhtäkään ei onneksi todellisuudessa noteerattu..näitä ja muuta pientä mitä ei enää jaksa muistaa.
Ajatukset on suunnattu aika tehokkaasti ensi viikonloppuna kutsuvaan Pierreen ja Berliiniin ja matkaohjelman suunnitteluun.

Toki on omituista yhtäkkiä lähteä täältä kun sen 10 kuukautta täällä sitten ehti lojumaan mutta aikansa kutakin ja sairaalla tavalla haikailee paljon nuivempaan kaupunkiin kun siellä on jotain sellaista, mitä ei täällä ole näkynyt kuin ihan liian harvoin niin uskoisin että suuremmilta lähtökriiseiltä vältytään. Kokoajan on kuitenkin enemmän ja vähemmän tietoisesti välttänyt kasvattamasta juuria tänne.

Seuraavia siirtoja suunnitellessa...

Aikapa rientää, edellinen merkintä näyttää olevan kirjoitettu viime kuun puolella. Ilmeisesti blogitilitys on sijaistoimintaa silloin kun ei ole mitään tekemistä eikä elämää ja puran kiukkuani tänne. Kirjoittaminen jää heti kun löytyy parempaa tekemistä. Eli juuri silloin kun pitäisi kirjoittaa :D Noh, minkäs teet.

Duunissa on alkanut olla yhtäkkiä enemmän vilinää ja tekemistä, joten aika on mennyt paljon nopeammin kuin yleensä. Which is nice. Kevät yrittää taas tehdä tuloaan, vaikka välillä näytti aika epätoivoiselta kun vettä vaan räimi ja oli pimeää. Nyt kaupunki vihertää ja aurinko kärventää nenää.
Perjantaina fiilisteltiin kokoomusporkkanan kanssa hyvää säätä puistossa ja todettiin kevätmielen tarttuneen muihinkin. Puistossa oli pikkuihmisiä potkimassa palloa ja yksi onneton futasi pallon jossain vaiheessa autotielle. Bussi oli köröttelemässä ohi ja hetken näytti siltä, että se pallo on kohta littana. Mutta mitä tekeekään bussikuski? Pysäyttää bussin keskelle tietä, nousee ulos bussista ja potkaisee pallon takaisin penskoille, nousee takaisin ratin taakse ja virnuilee mennessään! Moista ei taitaisi Suomessa tapahtua!

Lauantaina käytiin jälleen kerran pyörimässä Antwerpenissa ja rahattomana keskityin ärsyttämään porkkanaa sohimalla sitä kameralla tasaisin väliajoin. Kyllä se vielä joku päivä kiittää. Kierroksen kohokohta taisi olla lounas Jamissa, pikkiriikkinen rafla/kahvila, jossa olen melkein joka reissulla käynyt fiilistelemässä. Rauhallinen jazzailu taustalla ja levollinen ilmapiiri oletettavasti entisessä lihakaupassa tms. vaan vetoaa ihan täysillä. Ja ruoka oli mahtavan hyvää.

Sunnuntaina sain yllätyskutsun puistoon istuksimaan ihmisiltä, joiden luulin jo unohtaneen tämän hylkiön. Säälittävästi sinne kerääntyi lauma suomalaisia mutta parempi sekin kuin ei mitään..Hetkellisesti oli ihan kiva fiilis mutta ulkopuolisuuden fiilis oli aika väistämätön kun muut juttelee kaikista menoista ja kekkereistä ja yhteisistä jutuista joihin allekirjoittanutta ei koskaan ole kutsuttu.

Eilinen menikin sitten isoveljen valvovan silmän alla, olin vierailulla harkkarilauman kanssa NATOssa. Päästiin sisään piikkilanka-aitojen välistä melko mutkattomasti, kukaan ei joutunut kopeloitavaksi eikä koiriakaan ollut vahtimassa. Sisällä oli melkein yhtä rumaa kuin ulkona, aikamoinen bunkkeri. Ja tunnelma tosi virallinen, ei tainnut näkyä ensimmäistäkään ihmistä farkut jalassa, univormuja sitäkin enemmän. Parin tunnin visiitistä ei sen enempää, meitä kierrätettiin ruokalaan syömään ja pieneen neukkariin kuuntelemaan Suurlähettilästä ja yhtä asiantuntijaa ja siinäpä se. Oletettavasti suuri osa tiloista on suljettu ulkopuolisilta tahoilta. Tulipahan tuokin nähtyä ja ehkä opittua uuttakin ko.liitosta. Jos nyt joku analyysi pitäisi tuon päivän pohjalta vetää niin mielestäni NATO sinällään on ihan hyvä asia ja edistää rauhaa mutta en vieläkään näe syytä, miksi Suomen pitäisi liittyä. Rauhankumppanuus on täysin riittävää.
Tämähän ei tietenkään kokoomusporkkanaa miellyttänyt, joka kommentoi että kuulostan ihan Timo Soinilta. Kiitti! :D

Vielä pari päivää pitäisi jaksaa töissä istuskella ja torstaina sitten junalla Lyonia kohden. Jos sieltä löytyisi vaikka pääsiäispupuja.

Parempaa elämää virastokaupungin ulkopuolella

Viime viikko oli kaikin puolin melko vaisu, en käynyt missään, en nähnyt ketään. Kaikilla tuntui olevan kiireitä ja jäi sitten iltatorikin väliin mikä oli kovin harmillista. Muutenkin oli pieni uupumuksen tunne kaikesta mikä kyllä tuntuu taas laantuneen, varmaan myös sen ansiosta että Pariisin reissu häämöttää jo muutaman päivän päästä :)

Perjantaina joka tapauksessa käytiin viimein, edellisen vkonlopun epäonnistumisten jälkeen Cafe Belgassa, ensimmäisessä mukavassa baarissa mitä tästä kaupungista on löytynyt. Mieli oli illalla kyllä aika korkealla, sillä sain opinnäytetyön ohjaajalta melko lailla hyvää palautetta aika kypsästä raakileesta jonka lähetin aiemmin :) Viime silauksia vailla alkaa sekin tuskien taival olemaan paketissa. Uskomatonta!

Lauantaina sitten oli taas turoilureissu, seurana oli yksi uusi harkkarituttavuus ja tällä kertaa suuntana oli Antwerpen, joka oli kyllä paljon viehättämpi kuin mitä öinen ensivisiitti pari vuotta sitten antoi ymmärtää :D
Turtuneena jos kaikesta tankperseilystä Brysselissä, ihastuin paikkaan välittömästi. Heti rautatieasemalla joutuin huokailemaan kovaäänisesti, Antwerpenin asema on ehkä kaunein mitä olen koskaan nähnyt. Liukuportaiden yläpäässä vastassa oli aivan käsittämättömän kaunis Art Nouveau-seinä ja muutenkin kattorakennelmat hivelivät silmää. Ihana.

Kaupunki oli muutenkin tosi värikäs ja boheemin oloinen, väriä ei oltu säästelty ja ihmiset oli omalaatuisia. Myöskään kauppatarjonnassa ei ollut valittamista :D
Lounaankin kanssa kävi tuuri, kierreltiin pieniä kujia ristiin ja vastaan tuli pienen pieni ruokapaikka, jossa oli tarjolla ihania bageleita ja lämpimiä leipiä ja ihanaa omenapiirakkaa. Taustalla soi jazz ja kaikki oli kovin söpöä pienintä yksityiskohtaa myöden :) Mukava laiskottelutunnelma josta ei olisi enää halunnut lähteä pois. Vastaavan kun löytäisi Brysselistä....

Ehdittiin myös käydä katsastamassa hieman kulttuuria, muotimuseossa nimittäin :D
Siellä oli Maison Martin Margielan, yhden Belgian tunnetuimman muotisuunnittelijan, näyttely, joka kattoi koko uran. Suomessa taitaa tyyppi olla tietyissä piireissä kovinkin suosittu, hiukan kapinahenkistä tyyliä joka välillä meni kyllä ihan yli. Joka tapauksessa ihan ok näyttely, varsinkin kun maksoin siitä sen kokonaisen yhden euron, nuorena on hyvä olla!

Kaikenkaikkiaan Antwerpen oli kyllä paikka mihin joudun lähtemään vielä uudemmankin kerran :) Paluu Brysseliin moisen hengailupaikan jälkeen tuntui kovin tylsältä.