Aikapa rientää, edellinen merkintä näyttää olevan kirjoitettu viime kuun puolella. Ilmeisesti blogitilitys on sijaistoimintaa silloin kun ei ole mitään tekemistä eikä elämää ja puran kiukkuani tänne. Kirjoittaminen jää heti kun löytyy parempaa tekemistä. Eli juuri silloin kun pitäisi kirjoittaa :D Noh, minkäs teet.

Duunissa on alkanut olla yhtäkkiä enemmän vilinää ja tekemistä, joten aika on mennyt paljon nopeammin kuin yleensä. Which is nice. Kevät yrittää taas tehdä tuloaan, vaikka välillä näytti aika epätoivoiselta kun vettä vaan räimi ja oli pimeää. Nyt kaupunki vihertää ja aurinko kärventää nenää.
Perjantaina fiilisteltiin kokoomusporkkanan kanssa hyvää säätä puistossa ja todettiin kevätmielen tarttuneen muihinkin. Puistossa oli pikkuihmisiä potkimassa palloa ja yksi onneton futasi pallon jossain vaiheessa autotielle. Bussi oli köröttelemässä ohi ja hetken näytti siltä, että se pallo on kohta littana. Mutta mitä tekeekään bussikuski? Pysäyttää bussin keskelle tietä, nousee ulos bussista ja potkaisee pallon takaisin penskoille, nousee takaisin ratin taakse ja virnuilee mennessään! Moista ei taitaisi Suomessa tapahtua!

Lauantaina käytiin jälleen kerran pyörimässä Antwerpenissa ja rahattomana keskityin ärsyttämään porkkanaa sohimalla sitä kameralla tasaisin väliajoin. Kyllä se vielä joku päivä kiittää. Kierroksen kohokohta taisi olla lounas Jamissa, pikkiriikkinen rafla/kahvila, jossa olen melkein joka reissulla käynyt fiilistelemässä. Rauhallinen jazzailu taustalla ja levollinen ilmapiiri oletettavasti entisessä lihakaupassa tms. vaan vetoaa ihan täysillä. Ja ruoka oli mahtavan hyvää.

Sunnuntaina sain yllätyskutsun puistoon istuksimaan ihmisiltä, joiden luulin jo unohtaneen tämän hylkiön. Säälittävästi sinne kerääntyi lauma suomalaisia mutta parempi sekin kuin ei mitään..Hetkellisesti oli ihan kiva fiilis mutta ulkopuolisuuden fiilis oli aika väistämätön kun muut juttelee kaikista menoista ja kekkereistä ja yhteisistä jutuista joihin allekirjoittanutta ei koskaan ole kutsuttu.

Eilinen menikin sitten isoveljen valvovan silmän alla, olin vierailulla harkkarilauman kanssa NATOssa. Päästiin sisään piikkilanka-aitojen välistä melko mutkattomasti, kukaan ei joutunut kopeloitavaksi eikä koiriakaan ollut vahtimassa. Sisällä oli melkein yhtä rumaa kuin ulkona, aikamoinen bunkkeri. Ja tunnelma tosi virallinen, ei tainnut näkyä ensimmäistäkään ihmistä farkut jalassa, univormuja sitäkin enemmän. Parin tunnin visiitistä ei sen enempää, meitä kierrätettiin ruokalaan syömään ja pieneen neukkariin kuuntelemaan Suurlähettilästä ja yhtä asiantuntijaa ja siinäpä se. Oletettavasti suuri osa tiloista on suljettu ulkopuolisilta tahoilta. Tulipahan tuokin nähtyä ja ehkä opittua uuttakin ko.liitosta. Jos nyt joku analyysi pitäisi tuon päivän pohjalta vetää niin mielestäni NATO sinällään on ihan hyvä asia ja edistää rauhaa mutta en vieläkään näe syytä, miksi Suomen pitäisi liittyä. Rauhankumppanuus on täysin riittävää.
Tämähän ei tietenkään kokoomusporkkanaa miellyttänyt, joka kommentoi että kuulostan ihan Timo Soinilta. Kiitti! :D

Vielä pari päivää pitäisi jaksaa töissä istuskella ja torstaina sitten junalla Lyonia kohden. Jos sieltä löytyisi vaikka pääsiäispupuja.